Ne tulevat joka vuosi huhtikuun toisen viikon lopulla. Tämä on yhdeksästoista kevät. Yhdeksännen päivän aamulla, kun menin hakemaan lehteä postilaatikosta, peippo lauloi sen takaisessa koivussa. Ne tulevat, vaikka lunta on vielä aika paljon. Kun tulee kylmä luoteinen virtaus - sekin aina tulee - lumikuurot peittävät pälvet ja alan huolestua, mistä linnut saavat ruokansa. Mutta ne saavat kyllä. Ei yhtään aamua ilman peipon laulua.
Tulin tänään matkalta, ja nyt olivat tulleet punakylkirastaat. Niiden ilotulitus täyttää talon alaisen lehdon vielä auringonlaskun jälkeen.
Kuulin myös mustarastaan hennon vihellyksen vähän kauempaa. Olen odottanut ja toivonut niitä Helsingistä lähtömme jälkeen, mutta tämä on ollut mustarastaille liian pohjoinen seutu. Ilmastomuutos toi ensimmäiset mustarastaat joitakin vuosia sitten, mutta ne ovat vain viivähtäneet metsässämme ja siirtyneet paikkoihin, jossa on vettä lähellä. Viime maanantaina kuulin sen laulavan, kun avasin ikkunan. Miten iloiseksi tulinkaan.
