Molekyylibiologiaa ihmettelemässä

Sähköä syövien mikrobien kiehtovuus lähetti minut perehtymään molekyylibiologian alkeisiin. Nature Scitable -sivusto sisältää tieteenalaan perehtymättömällekin avautuvia artikkeleita. Suomalainen Solunetti on mainio täydennys. Kiinnostuin erityisesti solukalvon kanavaproteiineista ja niiden ionikanavista, joiden kautta elektronien vaihto toteutuu. Vahinko, että ikä asettaa rajan sille mitä vielä ehtii opiskella. Luonnonilmiöiden mikromaailma on ihmeellinen. Voi sitä, joka haluaa pitää Raamattua luonnontieteen oppikirjana. Hän ei koskaan pääse näkemään luomistyön ihmeitä, joita ihminen on tarkoitettu selvittämään. Jumala loi ihmisen kaltaisekseen, ymmärtämään ja ihmettelemään näkyvän maailman rakentumista ja kehitystä. Tieteet ovat luomisen salaisuuksien päättymättöntä, ymmärtämistä tavoittelevaa toimintaa. Jokaisen ratkaistun arvoituksen takaa avautuu uusia näköaloja. Se mitä solun toiminnasta opetettiin koulussa 1960-luvun alussa on jo kauan sitten tieteessä ohitettu hahmotustapa. Oli solukalvo, solulima ja tuma. Mitä tieteessä tapahtuisi, jos siitä tehtäisiin dogmi? Pidä hyvänäsi äläkä kysele enempää. Tällaista suhtautumista Jumala ei meiltä odota, vaan sitä, että käytämme inhimilliset kykymme tavoittamaan maailmankaikkeuden ihmeellisyyksiä, joista me itse emme ole vähäisimpiä.

Elämä on elektronien vaihtoa

Helsingin Sanomien tiedesivulla oli 13.5. mielenkiintoinen kirjoitus Etelä-Kalifornian yliopiston tutkijaryhmän havainnoista.
"Professori Kenneth Nealsonin ryhmän bakteerit ovat samaa sukujuurta kuin muukin Maa-planeetan elämä, mutta ne hankkivat elantonsa tavalla, jota monikaan ei olisi uskonut mahdolliseksi. Ne käsittelevät raakaa sähköä.
Etelä-Kalifornian yliopiston tutkijat ovat löytäneet vesistä ja maaperästä jo toista tuhatta mikrobia, joiden voi sanoa joko syövän tai hengittävän sähköä. Ne vaihtavat elektroneja suoraan ympäristönsä kanssa biologisten sähköjohtojen avulla."
Näitä merkillisiä eliöitä löytyi merenpohjan mudasta Kalifornian rannikon tuntumassa. Matti Jalasvuori Jyväskylän yliopistosta tutkii Islannin kuumissa lähteissä eläviä bakteeraja. Hän kommentoi kalifornianalisten havaintoja: "Kaikki elämähän perustuu elektroneista saatavaan energiaan, joten miksipä ei olisi eliöitä, jotka käyttävät niitä suoraan", Jalasvuori toteaa.
Artikkelissa todetaan, että elektronien siirto on kaikelle elämälle yhteinen tapa hankkia ja käsitellä energiaa. Elektroneja siirretään molekyyliltä toiselle, ja samalla niistä irrotetaan energiaa.
Minusta tämä on tavattoman kiehtova löydös.  Se tuo mieleeni Kari Enqvistin jo kauan sitten esittämän väitteen, että kaikkihan on vain hiukkasten liikettä. Olen pitänyt sitä äärireduktionistisena näkökulmana, joten täytyy miettiä, miksi elämän hahmottaminen elektronien vaihdoksi tuntuu niin kiehtovalta.
Lev Vygotski etsi lyhyen tieteellisen uransa aikana psykologian "alkusolua", yksinkertaista selittävää periaatetta. Sen avulla olisi mahdollista johtaa ihmisen psyykkinen kehitys alkeismuodoistaan kulttuurivälineitä käyttävän ihmispersoonallisuuden ymmärtämiseen. Elektronien vaihto näyttää tällaiselta biotieteiden selittävältä periaatteelta. Jo mikrobien maailmassa alkaa syntyä eriytymistä, joka perustuu eliön ja ympäröivien mineraalien väliseen vuorovaikutukseen.
Tieteiden selittävien periaatteiden tehtävänä on kiteyttää se dynamiikka, jonka varassa tieteen tutkimat ilmiöt kehittyvät, rikastuvat ja muuntuvat. Elektronien vaihdon hienous piilee minusta juuri siinä, että sen avulla on mahdollista suhteellistaa aikaisempi käsityksemme auringon energiasta elämisen edellytyksenä. Nyt se on osoittautunut rajoittuneeksi.

Tuomaan evankeliumia lukiessa

Luen Tuomaan evankeliumia, joka osui silmiini Early Christian Writings – sivustolla. Teksti poikkeaa kanonisista evankeliumeista. Se on valikoima Jeesuksen vertauksia ja sanontoja. Niitä ei ole sijoitettu kerronnalliseen yhteyteen. Joskus mainitaan kysyjä, jolle Jeesus osoittaa vastauksensa.

Mietin, miksi tätä tekstiä ei ole hyväksytty Uuden Testamentin kaanoniin. Löysin Risto Uron asiaa sivuavan artikkelin ”Jos Tuomas olisi viides evankeliumi”, joka tarkastelee tekstin tulkinnallisia ulottuvuuksia.

Maallikon vapaudella ajattelen, että evankeliumi on ollut opillisesti hankala, koska se ei anna lukijoille mitään johtolankoja ymmärtämisen suunnista. Jeesus puhuu vertauksin. Ne ovat jo itsessään moniselitteisiä. Kun niiden ympärille ei ole sijoitettu tulkinnallisia avaimia, kuten kanonisissa evankeliumeissa, teksti on ollut altis kaikenlaiselle spekuloinnille. Sen koptinkielinen versio löytyi 1945 osana Nag Hammadin kirjastoksi kutsuttua kokoelmaa. Löydön sijainti ja kätkemisen olosuhteista tehdyt päätelmät liittivät evankeliumin gnostilaisuuteen. Se lienee pääasiallinen syy tekstikokoelman piilottamiseen; kirjaroviot ovat kuuluneet kirkonkin historiaan.

Minä kuulen Tuomaan evankeliumissa Jeesus Nasaretilaisen äänen. Se on sävyltään paikka paikoin samanlainen kuin Johanneksen evankeliumissa. Jeesus käyttää itsestään valon metaforaa. Hän näkee ihmisen lankeemuksen rajoittumisena näkyvään maailmaan. Kääntyminen ja hengellinen kehitys merkitsee ”riisuutumista” ja paluuta. Gnostilaisuus varmaan hyödynsi näitä kielikuvia, mutta "valon ja paluun" ajattelutapa kuvautuu jo Mooseksen kirjoissa ja muissakin Vanhan testamentin teksteissä. Tuomasta voi hyvin lukea tästä tulkinnallisesta lähtökohdasta.

Erityisen mielenkiintoisia evankeliumissa ovat Jeesuksen viittaukset ”yhteen”. Synoptisten evankeliumien englanninkielisissä käännöksissä parantuminen kuvautuu eheytymisenä. Se on myös varhaisimmissa käännöksissä pelastumisen synonyymi. Jeesus sanoo Markuksen evankeliumissa verenvuotoa sairastaneelle naiselle: ” Daughter, thy faith hath made thee whole”.  Tuomaksen evankeliumissa eheytyminen näyttää monessa yhteydessä kuvautuvan yhdeksi kehittymistä. Se muistuttaa Paavalin lausumaa Galatalaiskirjeessä: ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.”

Risto Uro kiinnittää huomiota sanaan monachos, joka kreikaksi viittaa yksin elävään. Se voi hänen mielestään kuitenkin tarkoittaa myös ”yhtä”, yhdeksi tulemista, kuten syyriankielinen vastine ihidaja. Minulle juuri tämä eheytymisen näkökulma on Tuomaan evankeliumin toistuva teema.

”Kun teette kaksi yhdeksi, sisäpuolen samanlaiseksi kuin ulkopuolen, ulkopuolen samanlaiseksi kuin sisäpuolen, yläpuolen samanlaiseksi kuin alapuolen, toisin sanoen, teette miehen ja naisen yhdeksi, ettei mies ole mies, eikä nainen nainen..., silloin pääsette sisälle valtakuntaan.” (22.)

Yhdeksi kehittyminen merkitsee kaiken dualismin, myös ajattelun dualismien voittamista. Ruumis ja sielu, aine ja henki, maailma ja Taivasten valtakunta, elämä ja kuolema, nykyisyys ja tuleva – kaikki nämä ajattelemisen kategoriat, joiden kahleisiin olemme itsemme sitoneet, on ylitettävä. Miten?