Yle radioi 10.8. Turun musiikkijuhlilta Concerto Kölnin
Bach-konsertin, jonka solistina lauloi saksalainen baritoni Benjamin Appl. Konsertti on kuultavissa Areenassa
vielä 8.9. asti. En ole kuullut tätä orkesteria aiemmin. Sen sointi on kuulas
ja lämmin. Bachin kantaattien sinfoniat ja aariat saivat uusia sävyjä.
Orkesterin oboistin ja Applin äänet soivat monisävyisenä kudelmana orkesterin continuon
yllä.
Aiemmin minulla on ollut Freiburgin barokkiorkesterin Bach,
Concentus Musicus Wienin Bach, Amsterdamin barokkiorkesterin Bach ja Berliinin
Academie für Alte Musikin Bach. Se on vähän sama kuin Abrahamin Jumala, Iisakin
Jumala ja Jaakobin Jumala, joka puhutteli Moosesta palavassa pensaassa. Bach on
sama, mutta hän ilmestyy musiikissaan orkesterien kautta aina uutena. Nyt
minulla on myös Concerto Kölnin Bach.
Konsertin alkuosan lopulla orkesteri soittaa sinfonian
kantaatista Ich hatte viel Bekümmernis. Suru ei ollut Bachille vieras. Hän
menetti äitinsä 9-vuotiaana ja isänsä kymmenen kuukautta myöhemmin. Hänen
ensimmäinen vaimonsa kuoli hänen ollessaan matkalla. Kun hän palasi kotiin,
vaimo oli jo haudattu. Ensimmäisen liiton seitsemästä lapsesta kuoli kolme ja
toisen liiton kolmestatoista lapsesta seitsemän. Se tulee mieleen, kun
kuuntelen oboen laskevia kuvioita ja niiden kulun kerran murtavaa huudahdusta.
Sitten ajattelen, ettei Bachin musiikkia pidä
psykologisoida. Tunteet heräävät kuulijassa, Bachin musiikki on ankaraa, ajallista
arkkitehtuuria, jos nyt mitkään sanat kuvaavat niitä musiikillisia tiloja,
joita kontrapunkteina rytmisesti etenevät melodiat loputtomasti synnyttävät. Uusi
orkesteri synnyttää nuo tilat uusin tavoin.
