Laittomuus autioittaa maan

AstronauttiAlexander Gerst kuvasi elokuun taitteessa avaruusasemalta helteiden kärventämän Euroopan ja Kalfornian metsäpalot. Australiassa uupuneet viljelijät teurastavat karjaansa New South Walesissa, josta ilmakuvat näyttävät kuinka koko osavaltio on kuivunut. Helsingin Sanomien tiedesivulla kuvataan 21.8. säiden ääri-ilmiöitä tuottavia voimia. Pohjoinen pallonpuolisko, johon mantereiden pääosa on sijoittunut, lämpenee nopeammin kuin koko planeetta keskimäärin. Se sotkee ns. planetaarisia tuulia, jotka ovat pallomme suurimpia ilmavirtauksia. Pohjoisen puoliskon lämpeneminen nopeuttaa Pohjoisen Jäämeren sulamista ja vähentää sen viilentävää vaikutusta.

Pyhien muistopäivinä luettava Viisauden kirjan teksti osui eteeni, ja se tuntuu ilmaisustaan huolimatta oudon todelta.

Hän pukeutuu kiivautensa sotisopaan ja tekee luomakunnastaan aseen, jolla torjuu viholliset. Hän pukee haarniskakseen vanhurskauden ja kypäräkseen tinkimättömän tuomion. Hän ottaa kilvekseen vankkumattoman pyhyytensä ja teroittaa leppymättömän vihansa miekakseen, ja koko maailmankaikkeus seuraa häntä taisteluun mielettömiä vastaan. Salamat singahtavat kuin tarkkaan suunnatut keihäät, pilvistä ne iskevät maaliinsa kuin kireälle jännitetyn jousen lähettämät nuolet, ja rakeet pieksevät vihaisesti kohteitaan kuin heittokoneesta lähtevä kivisade. Meren vedet syöksyvät raivokkaasti jumalattomia kohti, virrat tempaavat säälimättä heidät mukaansa. Herran tuuli nousee, se iskee heihin ja myrskyn voimalla lakaisee heidät pois. Näin maailma autioituu laittomuuden tähden ja pahuus kaataa mahtajien valtaistuimet. (Viisauden kirja 5:17-23)

Maailma autioituu laittomuuden tähden.  Milloin ihmiskuntaan pesiytyi käsitys, että voimme olla välittämättä luonnonlaeista? Karl Marx kirjoittaa Pääomassa, kuinka tuotantovälineiden yksityinen omistus ja tavaroiden vaihto markkinoilla katkaisevat ihmisten siteet tuotannon aineellisiin edellytyksiin ja keskinäiseen riippuvuuteensa. Ne synnyttävät abstraktin vapauden illuusion, että kaikki tarpeet voi tyydyttää ostamalla tavaroita ja palveluja. Niinpä kulutamme planeetan vuotuiset resurssit seitsemässä kuukaudessa, ja suurin osa niistä kuluu vauraimman neljänneksen tarpeisiin. Olen tosi huolestunut. Kansalaisena valtani rajoittuu vain omiin kulutustottumuksiin ja äänestyslipun numeroon.

Ymmärtäminen on kehityksen edellytys

Kun luen aiempia postejani, huomaan että niistä aika monet ovat tekstien kommentaareja. Aloin miettiä, hahmotanko hengellisen kehittymisen ennen muuta ymmärryksen kehityksenä. Se olisi johdonmukaista siinä mielessä, että ajattelun vapaus oli minulle alun pitäen hengellisyyden ehtona. Tielle lähteminen olisi pysähtynyt alkuunsa, jos olisi täytynyt aloittaa uskontunnustuksesta tai katekismuksesta.

Tätä päivää pidän hengellisenä syntymäpäivänäni. Ortodoksisessa kirkossa vietetään Kristuksen kirkastumisen juhlaa. Siitä en tiennyt mitään, kun jouduin mieleni ja elämäntapani läpivalaisuun Cuillin-vuorilla kolmekymmentäkuusi vuotta sitten. Kokemus ei vieläkään asetu uskonnollisen sanaston merkityssisältöihin. Vasta paljon myöhemmin saatoin nähdä, että se oli jonkin alku, joka puolentoista vuoden kuluttua johti ortodoksisen kirkon jäsenyyteen.

Ehkä hengellisten kokemusteni sanattomuus on myös saanut aikaan sen, että suhtaudun varauksellisesti kirkkojen dogmeihin. Usko on luottamusta, sitoutumista ja uskollisuutta, ei oppilauselmien totuudellisuuden kritiikitöntä omaksumista. Viime vuosien ekskursioni Vanhan Testamentin teksteihin on avannut ihan uusia näkökulmia evankeliumien tapoihin kuvata Jeesuksen elämää ja opetusta. Niistä olen sitten kirjoittanut blogiposteja.

Hengellinen kehittyminen ei kuitenkaan tyhjene ymmärryksen kehitykseen. Tätä olen miettinyt kuluneen vuoden aikana, kun olen lukenut kirkkojen kanonisoimien pyhien ihmisten elämänkertoja. Hengellisen elämän sisältönä niissä näyttäytyvät toistuvasti kuuliaisuus, uskollisuus ja rakkaudellinen yhteys Jumalaan, ihmisiin ja luontoon. Ymmärrys on toiminnan edellytys, mutta hengen hedelmät näyttäytyvät vain toiminnassa.