Lain käskyt sydämessä

Ortodoksisessa kirkossa helluntaijuhla kestää seitsemän päivää. Evankeliumiteksteissä luetaan Vuorisaarnaa. Mikä sopiikaan paremmin juhlaan, jossa Jumala uudistaa Siinain vuoren liiton kirjoittamalla lain käskyt ihmissydämiin niin kuin Jeremia profetiassaan ennustaa: ”Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: 'Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä.'”

Vuorisaarnassa Jeesus antaa Mooseksen lain määräyksille tämän uuden tulkintaperustan. Hän näyttää, mitä profeettojen ennustukset sydämeen kirjoitetuista käskyistä tarkoittavat käytännössä:

”Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion.

"Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.

Mooseksen lain käskyt ovat ennallaan, mutta niiden merkitys muuttuu, kun niistä tulee ihmisen sisäistä elämää suuntaavia periaatteita. Lain noudattamista ei enää arvioida ulkoisten tekojen kannalta. Jumalan tahdon toteuttaminen tapahtuu jo ihmisen sisimmässä. Se kuinka hän toimii sisäisten kohteiden kanssa on Jumalalle yhtä näkyvää kuin ulkoiset teot ihmisille.

Sisäisen ensisijaisuus toistuu Jeesuksen opetuksessa alituisesti. Fariseukset arvostelivat opetuslapsia siitä, että he asettuivat aterialle pesemättömin käsin, ja rikkoivat näin perinnäissäännöksiä. Jeesus vastaa, ettei mikään, mikä tulee ulkoa sisään, saastuta ihmistä. ”Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se, että syö pesemättömin käsin." Toisessa kohdassa Jeesus vertaa ihmissydäntä astiaan: ”Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada ulkopuoleltakaan puhtaaksi!”

Miten sitten puhdistaa malja sisäpuolelta? Vaikein este on siinä, että toiminnan kohteellisuudessa sisäiset ja ulkoiset kohteet kietoutuvat toisiinsa. Langenneen luontomme lakina on, että yritämme saada sisäisten kohteiden kudelman jonkinlaiseen järjestykseen ulkoisten kohteiden kautta. Mieleeni palaa taas Pasolinin Teorema-elokuvan sanoma: kun yhteys hengellisesti ravitsevaan kohteeseen katkeaa, lähdetään yhteyttä etsimään näkyvän maailman kohteista. Ulkoisten kohteiden ongelma on niiden rajallisuudessa. Ne ovat vajavaisia, särkyviä, katoavia, eivätkä ne suinkaan aina mukaudu siihen, mitä sisimmässään toivoo. Ulkoisten kohteiden kantapäillä vaanivat aina pettymykset, epäoikeudenmukaisuuden kokemukset, kateus, epätoivo ja raivo. Juuri siksi ”sydämestä lähtevät murhat, aviorikokset, varkaudet ja herjaukset.”

Maljan puhdistaminen ei onnistu omin voimin. Siihen tarvitaan toinen. Psykoterapiat ovat kehittyneet tämän lainmukaisuuden vähittäisen ymmärtämisen kautta. Kirkon perinteessä hengelliset ohjaajat ovat toteuttaneet tätä tehtävää jo lähes kaksituhatta vuotta ennen psykoterapioiden syntyä. Kummankin tradition lähtökohtana on sisäisen ja ulkoisen välisen suhteen asettaminen itsehavainnoinnin kohteeksi.

Psykoterapioissa ihmisen sisäisten kohteiden kudelmaa ja sen heijastumista ulkoisessa toiminnassa tutkitaan sellaisena, kuin se vähitellen ilmenee terapeuttisen vuorovaikutuksen sisällöissä. Hengellinen ohjaus etenee myös ohjattavan käsitys- ja sietokyvyn vähittäisen kehityksen puitteissa. Olennainen ero psykoterapian ja hengellisen ohjauksen välillä on siinä, että jälkimmäiseen osallistuu Kolmas: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”  

Helluntai ja Hengen laki

Luukas kertoo, kuinka Jeesus kuolleista herättämisensä jälkeen ilmestyi opetuslapsilleen toistuvasti. Kerran, ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää."

Tänään on se päivä. Juutalaisessa perinteessä helluntaijuhla on nimeltään Shavuot. Se on yksi vuoden kolmesta pyhiinvaellusjuhlasta. Kaksi muuta ovat pääsiäinen ja lehtimajanjuhla. Kun Paavali kiirehti lähetysmatkaltaan Jerusalemiin ehtiäkseen helluntaijuhlaan, hän noudatti juutalaista tapaa, jonka mukaan juhlaa vietetään Jerusalemin temppelissä.

Juhlalla on kaksi merkitystä. Mooseksen kolmannen kirjan juhlamääräysten mukaan Shavuot on viljankorjuuajan päätösjuhla. Aika alkaa ohran korjuun uhrijuhlapäivänä pääsiäisviikolla ja päättyy vehnän korjuun juhlaan 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Juutalaisen tradition mukaan juhlaa vietetään myös Siinain vuorella tapahtuneen lain antamisen muistoksi. Helluntai on Tooraan kirjoitettujen Jumalan käskyjen kunnioittamisen juhla.

Ellei tätä tradition sisältämää merkitystä tunne, jäävät eräät Vanhan Testamentin toista, hengellistä lakia koskevat profetiat arvoituksellisiksi.

Hesekielin kirjan 36 luvussa on seuraava teksti: ”Minä otan teidät vieraiden kansojen keskeltä, minä kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.”

Sadonkorjuun yltäkylläisyyden ja hengen lain yhteys tulee mitä puhuttelevimmin esille Joelin profetiassa: ”Älkää pelätkö, pellot, iloitkaa ja riemuitkaa! Herra tekee suuria tekoja. Älkää pelätkö, metsän eläimet! Autiot laitumet tulevat jälleen vihreiksi, puut kantavat hedelmää, viikunapuu ja viiniköynnös antavat runsaan sadon. Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, Jumalastanne! Hyvyydessään hän lahjoittaa teille jälleen sateen, lähettää sadekuurot ajallaan, antaa syyssateen ja kevätsateen niin kuin ennen. Silloin puimatantereet ovat täynnä viljaa, ja puristamoissa öljy ja viini tulvivat yli reunojen. -- Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia.”

Jeremian profetiassa on vaikuttava lupaus: "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään."

Kun Jumala vuodatti Pyhän Henkensä apostoleihin, se oli alku näiden profetioiden toteutumiselle. Helluntai on tämän uuden liiton päivä. Hengen laki poikkeaa Mooseksen laista kahdessa mielessä. Sydämen lakina se kutsuu noudattamaan Siinain vuorella annettuja käskyjä Jumalan kunnioittamisesta ja ihmisten keskinäisestä huolenpidosta, mutta ei vain ulkonaisten tapojen ja tekojen muodossa. Vanhan ja uuden lain yhteys kiteytyy Jeesuksen yhteenvedossa: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

Hengen laki ei kumoa Mooseksen lain ydintä. Se kääntää sisäisen ja ulkonaisen voimasuhteen vastakkaiseksi. Tämän uuden yhteyden valottaminen on Paavalin kirjeiden sanoma. Hengen lain ohjaus ei ole mielivaltaista vapautta. ”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ -- Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.”

Jeesus korostaa samaa jäähyväispuheessaan opetuslapsille: ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.”

Sydämeen kirjoitettu laki tuo mukanaan ilon. Se on yksi Hengen lahjoista. Paavali luettelee koko joukon muitakin: ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.”  Pyhän hengen vuodattaminen helluntain juhlassa uudistaa näin Siinain vuorella annetun lain käskyt.

Hengen tuleminen ei kuitenkaan pysähdy sydänten uudistumiseen. Se ulottuu  kaikkialle. Helluntaina kutsumme Pyhää Henkeä rukouksella: Taivaallinen Kuningas, Lohduttaja, Totuuden Henki. Joka paikassa oleva ja kaikki täyttävä hyvyyden lähde ja elämän antaja.

Mielen vaeltelu

Ruumiin heikkous antaa mahdollisuuden tutkia mielentoimintoja. Kun on taudista heikko, ei jaksa edes ajatella. Oleminen on kevyttä ja horroksen kaltaista. Toipuminen näyttäytyy siinä, että mieli alkaa vaellella. Ajatukset ja kuvitelmat muodostavat sisäisten kohteiden kudelman, joka elää ja muuntuu kuin elokuvan tapahtumat valkokankaalla. Ei ihme, että puhumme mielen teatterista. Se on kuitenkin harhaanjohtava ilmaisu. Kun sisäinen toiminta ja sen kohde välittyvät sanojen kannattelemana, puhumme ajattelusta. Kun ne välittyvät aistimellisina muistoina, puhumme mielikuvista.

Erottelu on keinotekoinen, sillä useimmiten sisäiset toiminnat rakentuvat molemmista. Mielentoiminnat etenevät sanojen ja aistimellisten merkkien muodostamassa viittaussuhteiden verkostossa. Yksi asia tuo mieleen toisen. Se ei ole sattumanvaraista. Kaikilla sisäisillä kohteilla on valenssi. Ne kutsuvat luokseen tai työntävät pois. Edellistä kutsumme haluksi. Jälkimmäinen näyttäytyy epämieluisana tai  häiritsevänä. Kielteisesti sävyttyneet ajatukset ja muistot työnnämme mielellämme pois mielestä. Mielen vaeltelua sisäisten kohteiden kudelmassa kutsutaan päiväunelmoinniksi. Fantasioissa voimme etsiytyä puhuttelevien kohteiden pariin ja pitää epämieluisat ajatukset loitolla. Ruumiin voimattomuus ei estä kuvittelua muulloin kuin syvän uupumuksen tilassa.

Freudin kehittämä vapaan assosiaation menetelmä käyttää hyväkseen tätä ruumiillisen tilan ja mielentoimintojen erityistä suhdetta. Kun psykoanalyysissä kävijä lepää makuuasennossa, vailla näköyhteyttä analyytikkoon, hän voi vapaammin kohdistaa huomionsa mielenliikkeisiin. Niinpä hän voi edetä sanojen ja mielikuvien kannattelemissa viiteverkostoissa, jotka liittävät sisäiset kohteet toistensa yhteyteen. Ennen pitkää hän etenee kohtaan, jossa verkosto näyttää menneen poikki. Joihinkin sisäisiin kohteisiin ei saa yhteyttä. Silloin hän tarvitsee analyytikon apua. Tämä on kuunnellut hänen sanojaan, ja ne kytkeytyvät analyytikon mielen viiteverkostoihin. Toisen näkökulma voi tällä tavalla auttaa etenemään.

On myös kiertotie. Freud huomasi, että unet näyttävät viittaavan sisäisiin kohteisiin, joihin analyysissa kävijä ei valveilla ollessaan saa yhteyttä. Neurotieteessä unennäköä tarkastellaan hermoverkkojen järjestelytoimintana. Näin voi sanoa, kunhan pitää mielessä, että hermoverkot ovat merkitysverkostoja. Unien sisältö rakentuu samoista aineksista kuin valveilla ollessamme syntyvät kokemukset. Unien näkemistä voi verrata verkonpaikkaukseen, ja juuri tätä paikkausilmiötä hyväksi käyttäen voi analyysissa kävijä edetä viiteverkostonsa katkosten tuolle puolen.

Hengellisen kehityksen näkökulmasta mielen vaeltelu on kehityksen este. Mitä laveammin ihmisen mieli lomittuu sisäisten kohteiden kudelmaan, mielikuvissa ja ajatuksissa oleviin asioihin, sitä  vaikeampaa  on löytää yhteys sellaiseen, joka ei ole ajatusten tai mielikuvien tavoitettavissa. ”Missä on aarteesi, siellä on sydämesi” pätee tässäkin. Kun ihminen on kokonaan kiinnittynyt näkyvään, hän ei tavoita sitä ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa”.

Askeesi on kautta aikojen ollut keino muuttaa näkyvän ja näkymättömän voimasuhteita. Ruumiillinen kieltäytyminen pyrkii vähentämään ulkoisten kohteiden vetovoimaa ja supistamaan niiden piirin  vähimpään mahdolliseen. Se antaa vapauden keskittyä hiljentymiseen ja rukoukseen. Yhteys ruumiin halujen tukahduttamisen ja hengellisen vapautumisen välillä ei kuitenkaan ole suoraviivainen. Varhaiset erämaakilvoittelijat kuvasivat toistuvasti ”kiusausten myrskyä”, jonka ulkoisten kohteiden puuttuminen virittää. Ruumiillinen askeesi ei estä mielen vaeltelua. Fantasia astuu korvaamaan puuttuvia kohteita.

Mielen vaeltelun hallintaa on kutsuttu sisäiseksi, tai sydämen askeesiksi. Jo 300-luvun loppupuolella erämaakilvoittelijat ymmärsivät, että mielen vaeltelua on mahdotonta hillitä omin voimin. Siinä käy helposti niin kuin Jeesuksen vertauksessa seitsemästä, ensimmäistä vielä pahemmasta hengestä. Vain mielen kohdistaminen Jeesuksen pelastavaan nimeen voi suitsia sisäisten kohteiden seireenilaulua. Tästä sai alkunsa hesykastinen Jeesuksen rukousperinne, jota Vaeltajan kertomukset -kirjan kirjoittaja kuvaa.