Toissa viikon terroriteot Pariisissa järkyttivät minua
monella tapaa. Al Qaida on esittänyt Eurooppaan kohdistuvan terrorismin
uhkauksia, ja aloitti niiden toteuttamisen lehden toimitukseen kohdistetulla
hyökkäyksellä. Tekijöiden ääriuskonnollinen retoriikka on tehonnut ja nostanut
Euroopan muslimiväestöön kohdistuvan pelon ja vihan aallon sananvapautta
puolustavan retoriikan suojassa. Aallon harjalla Charlie Hebdon iskun jälkeinen
numero myytiin hetkessä loppuun, ja Ylen uutisen mukaan lehti on nostamassa
painoksensa viiteen miljoonaan. Viimeisimmän numeron kannessa kyynelehtivä
Muhammed pitelee "Minä olen Charlie" -kylttiä ja kannessa lukee
"kaikki on annettu anteeksi".
Tammikuun alkupäivinä Boko Haram toteutti terrori-iskun,
jossa kuolleiden määrä vaihtelee arvioiden mukaan 150 ja kahden tuhannen
välillä. Se ei ole nostattanut laaja
protestiaaltoa Euroopassa kuten Charlie Hebdonin isku. Miksi?
Ääri-islamistiset liikkeet ovat poliittisia ääriryhmiä. Ne
pyrkivät lisäämään valtaansa terrorismin keinoin, jonka ne pyrkivät
oikeuttamaan islamistisilla iskulauseilla. Boko Haramin johtajan vastikään
julkaistu lausunto on vertaansa vailla karmeudessaan: ” Me tapoimme Bagan
ihmiset. Me todellakin tapoimme heidät, kuten herramme neuvoo kirjassaan.”
Useilla analyyttisesti suuntautuvilla islamilaisilla
nettisivustoilla osoitetaan, kuinka ohut ja olematon näiden liikkeiden suhde on
islamin hengelliseen traditioon. Koraanista löytyy sama eettinen periaate kuin
Kristuksen vuorisaarnasta: älä kosta pahaa pahalla, vaan pyri sopuun ja
anteeksiantoon. Charlie Hebdonin kansikuva on ottanut tämän periaatteen
satiirin välikappaleeksi, joka kontekstistaan irrotettuna kommunikoi erittäin
tehokkaasti muslimiväestön terrorismia vastustavien kannanottojen tekopyhyyden.
Piilokehotuksena kuva viestii: ”Älkää ikinä luottako muslimeihin, puhumattakaan
anteeksi antamisesta.”
Epäluuloa ja vastakkain asettamista on helppo lietsoa.
Satiiria on aina käytetty yhtenä välineenä. Euroopan lähihistoriassa
kansallissosialistinen liike käytti sitä menestyksellisesti juutalaisvastaisen
mielialan levittämisessä. Kun abstraktilla periaatteella – kuten sananvapaudella
– perustellaan toimintaa, jonka sisältö
ja päämäärä ovat moraalisesti kestämättömiä, periaate verhoaa kestämättömyyden.
Periaatetta käytetään myös toiminnan oikeutuksena, kuten Boko Haramin johtaja
tekee. Toki sananvapaus on periaatteena hyvin kaukana ”herran neuvosta kirjassa”.
Ihmisen mielessä, hänen suhtautumistavoissaan, periaatteellisuus toimii
sisällöstä riippumatta samalla tavalla. Dogmi sulkee silmät ja tukkii korvat.
Sokea usko on tosiaan osuva ilmaus.
Poliittisten ääriliikkeiden juuret eivät kuitenkaan ole
dogmeissa. ILO:n eilen julkaistun raportin mukaan vuonna 2014 maailmassa oli
yli 201 miljoonaa työtöntä. Kasvua aikaan ennen globaalin kriisin alkua vuonna
2008 oli enemmän kuin 31 miljoonaa. Työttömyyden odotetaan nousevan 3
miljoonalla kuluvan vuoden aikana ja edelleen 8 miljoonalla seuraavien neljän
vuoden aikana. Eniten työttömyys koskettaa nuoria. lähes 74 miljoonaa nuorta
15–24 -vuotiasta etsivät töitä vuonna 2014. Erityisen vaikea tilanne on mm. Afrikassa
ja Arabian niemimaalla. Kymmenien miljoonien nuorten ihmisten näköalattomuus ja
suoranainen epätoivo tulevat kasvattamaan poliittisten ääriliikkeiden
uskollista kannattajakuntaa tavalla, joka osoittaa ”terrorismin vastaisen
taistelun” köykäiseksi iskulauseeksi.
Itse asiassa tämän taistelun kohde on kokonaan toisaalla. Tällä
viikolla on uutisoitu, että yksi prosentti ihmisistä omistaa tällä hetkellä
puolet maailman varallisuudesta. Talouksia ravisteleva globaali finanssikriisi
on nopeuttanut kasautumista. Seitsemän vuotta sitten rikkaimman prosentin osuus
oli 40. Maailman varallisuuden toinenkaan puolikas ei ole jakautunut
tasaisesti. Sen omistaa melkein kokonaan noin viidennes ihmisistä. Loput 80
prosenttia ihmisistä omistavat vain 5,5 prosenttia varallisuudesta. Nuo yli 200
miljoonaa työtöntä kuuluvat tähän valtaenemmistöön.
Media rohkaisee meitä puolustamaan sananvapautta. Kumpa se yhtä kattavasti vaatisi globaalin kapitalismin hillittömyyden suitsimista.
