Olen osallistunut psykoterapiakongressiin Ferrarassa. Saharasta
Keski-Euroopan ylle jämähtänyt lämmin ilma nosti iltapäivälämpötilan viime viikolla 44
asteeseen. Miten selviytyisimme, jos sähköverkon romahtaminen pysäyttäisi
täysillä puhaltavat ilmastointilaitteet? Kongressin järjestäjät olivat
järkyttyneitä. Tällaisia helteitä Pohjois-Italiassa on yleensä vasta heinäkuun
lopulla ja elokuussa.
Miten olenkin tänä kesänä alituisesti joutunut kohtaamaan
merkkejä fossiilikapitalismin ja sen ruokkiman kulutuksellisen elämäntavan tuhoisuudesta,
johon olen itsekin osallinen. Edestakainen lento Helsingistä Bolognaan
synnyttää 440 kiloa hiilidioksidia.
Tämänpäiväisessä Corriere della Serassa on kirjoitus Rooman
jätehuoltokriisistä. Kaupungin lääkärijärjestön presidentti ei ole ainoastaan huolissaan jätteiden aiheuttamista terveysriskeistä, vaan tilanteesta, jossa asukkaiden yhteisöllisyyden puute osuu yksiin kaupungin hallinnon välinpitämättömyyden kanssa. On demoralisoivaa lähteä aamulla töihin haisevien jätekasojen lomitse ja pulujen ulosteiden kuvioimia katuja pitkin.
Helsingin Sanomissa markkinoinnin professorin Eric Arnouldin haastattelu on otsikoitu: ”Kulutus tuhoaa maailmaa, mutta sitä ei voi
lopettaa.” YLE:n uutissivustolla julkistetaan metsätalouden ilmastovaikutuksia koskeva tutkimus, joka asettaa kovan haasteen uuden hallituksen
ilmastopolitiikalle. Metsäteollisuuden nykyinen tapa käyttää puuta synnyttää
päästöt, joiden kustannukset EU:n ilmastoasetus pian sysää kansalaisten maksettaviksi, ellei poliittisin toimenpitein saada
aikaan korjausliikettä.
Yhden aamun tietoannokseni on ahdistava. Ferraraan on tänään
luvattu iltapäivälämpötilaksi 37 astetta. Talot ja kadut ovat kuitenkin
kuumentuneet viikon aikana pizzauuneiksi, mikä tekee ulkona liikkumisesta
tuskallista. Taksiin pitää turvautua jo kilometrin matkalla. Lisäämme
noidankehää, sillä näin vihamieliseen helteeseen voi sopeutua vain kuluttamalla
lisää fossiilista energiaa. On helpottavaa ajatella, että tuottamalla 220 kilon
hiilidioksidipäästöt pääsen huomenna kalseaan Suomen kesään. Ehkä myös torjun
mielestä nämä ahdistavat ja syyllisyydentuntoiset ajatukset. Eurooppa
ongelmineen on kaukana Itämeren takana.
