Hengellinen kehittyminen: elokuuta 2015

Ystäväni lähetti minulle otteen Dietrich Bonhoefferin Vankilakirjeistä. Teksti on tiivis ja monisisältöinen. On vaikea kuvitella, että sen kirjoittaja oli Gestapon vanki, joka teloitettiin kuukautta ennen Saksan antautumista.

"Minusta on raskasta, etten voi nyt olenkaan auttaa Sinua – paitsi siten, että joka aamu ja ilta ja Raamattua lukiessani ja muutenkin päivän mittaan ajattelen Sinua. Sinun ei todellakaan tarvitse olla minusta huolissasi; voin tavattoman hyvin, ja hämmästyisit, jos tulisit käymään luonani. -- Sinua saattaisivat ihmetyttää ja kenties murehduttaakin korkeintaan teologiset ajatukseni johtopäätöksineen, ja tässä suhteessa koen Sinun puuttumisesi todellakin kipeänä; sillä en tiedä ketään, kenen kanssa ylipäänsä voisin näistä puhua, niin että se merkitsisi minulle selkiintymistä.

Mikä minua lakkaamatta askarruttaa, on kysymys, mitä kristinusko – tai kuka Kristus meille tänä päivänä on. Aika on ohi, jolloin saatoimme sanoa ihmisille kaikkien sanojen avulla – olivat ne sitten teologisia tai hurskaita sanoja, -- ja tämä tarkoittaa aivan yksinkertaisesti sitä, että uskonnon aika on ohi. Me kuljemme täysin uskonnotonta aikaa kohti; ihmiset eivät, sellaisina kuin he nyt kerta kaikkiaan ovat, yksinkertaisesti voi enää olla uskonnollisia. Koko 1900-vuotinen kristillinen julistuksemme ja teologiamme rakentaa ihmisessä olevalle ”uskonnolliselle apriorille”. ”Kristillisyys” on aina ollut eräs (ehkä tosi) ”uskonnon” muoto. Kun nyt eräänä päivänä käy ilmeiseksi, ettei tätä ”aprioria” lainkaan ole olemassa, -- mitä tämä siinä tapauksessa merkitsee ”kristinuskolle”.

Miten Kristus voi tulla uskonnottomien Herraksi? Onko olemassa uskonnottomia kristittyjä? Jos uskonto on vain eräs kristinuskon puku – ja tämä puku on myös eri aikoina ollut varsin erinäköinen – mitä on sitten uskonnoton kristinusko? -- Vastausta vaativat kysymykset olisivat: mitä merkitsee kirkko, seurakunta, saarna, liturgia, kristitty elämäntapa uskonnottomassa maailmassa. Miten puhumme Jumalasta – ilman uskontoa? -- Miten olemme ekklesia, ulos kutsutut, ilman että katsomme olevamme uskonnollisesti etuoikeutettuja, vaan päinvastoin, kokonaan maailmaan kuuluvia? Kristus ei silloin ole mikään uskonnon kohde, vaan jotakin aivan muuta, todellakin maailman Herra. Mutta mitä se merkitsee?
Minun on lopetettava tältä päivältä, koska kirje voi juuri lähteä. Kahden päivän kuluttua kirjoitan Sinulle enemmän tästä. Toivottavasti ymmärrät suunnilleen, mitä tarkoitan, enkä pitkästytä Sinua. -- Nyt minun on todellakin lopetettava."

Uskonnoton usko? Jos Kristus ei ole uskonnollinen kuva, kuka hän silloin on? Apostolit olivat hänen kanssaan ja tunsivat hänet. Heitä seuraavien kristittyjen oli luotettava apostolien todistukseen. He oppivat tuntemaan Kristuksen kuulopuheen perusteella, ellei heille käynyt niin kuin Paavalille, jolle Kristus ilmestyi. Heitä on aikojen kuluessa ollut lukemattomia. Olen varma, että Bonhoeffer oli yksi heistä. Ilman välitöntä, elävää vakuuttuneisuutta hän ei voisi kirjoittaa niin kuin kirjoittaa. Kirkkojen oppi, rituaalit ja kristityt tavat ovat kuin sokean sauva, jonka välityksellä voimme tunnustella meille näkymätöntä. Kun ne kiteytyvät uskonnoksi, olemme vaihtaneet tietoisuutemme kohdetta. Emme huomaa, että sauva on vain väline. Yksikään näkövammainen ihminen ei tekisi tätä erehdystä.

Erehdys ei koske vain kristinuskoa, vaan se toteutuu kaikissa uskonnoissa silloin, kun uskonharjoittamisen muodot syrjäyttävät niiden todellisen kohteen, joka on aina salattu. Seuraava lainaus Jesajan kirjan ensimmäisestä luvusta on mitä havainnollisin esimerkki:

"...kuuntele Jumalamme puhetta, sinä Gomorran kansa.
Mitä minä kostun teidän ainaisista uhreistanne, sanoo Herra.
Olen saanut kyllikseni polttouhreista,
pässeistä ja syöttiläiden rasvasta,
ei minua miellytä vuohien, ei mullien eikä
karitsojen veri. Kuka teitä on käskenyt niitä tuomaan
ja tungeksimaan minun esipihoillani,
kun tulette kasvojeni eteen?
Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne,
minä inhoan niiden savua!
Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat -
minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja
tekojanne.
Teidän uudenkuun menonne ja juhlapäivänne -
minä vihaan niitä.
Niistä on tullut minulle taakka, jota olen väsynyt kantamaan.
Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä. Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuuntele, koska kätenne ovat veren tahrimat."

Hengellinen kehittyminen

tiistai 18. elokuuta 2015

Uskonnoton usko

Tietoja minusta