Rukous itsesuggestiona

Mitä? Eikö rukoileminen ole itsesuggestiota? Sehän on turvautumista itse pystytettyihin uskomuksiin. Väite johtaa hengellisen kehittymisen ehkä hankalimpaan puoleen. Millä perusteilla voin erottaa itse luomani mielikuvat kohteesta, joka on aistitoimintojeni tavoittamattomissa? Miten ylipäätään voin pyrkiä asettumaan sellaisen kohteen yhteyteen?

Rukousta sanotaan välineeksi, jonka avulla yhteys on mahdollinen, mutta se ei ole helppoa. Varhaiset erämaaisät kuvaavat rukousta kamppailuksi ihmisen sisäisten voimien kanssa. Ne asettuvat alituisesti rukouksen esteiksi ja johtavat sen mielen omien kohteiden äärelle silloinkin, kun on onnistunut rauhoittumaan ulkoisten kohteiden synnyttämiltä häiriöiltä.

Munkki Euagrios, joka kilvoitteli 300-luvulla Nitrian autiomaassa Egyptissä, kirjoitti 153 mietelmää rukouksesta. Luku viittaa kalansaaliiseen, jonka opetuslapset vetivät maihin Tiberiaanjärvellä Jeesuksen ilmestyessä heille ylösnousemuksensa jälkeen. Jo kaksi ensimmäistä mietelmää ilmentävät rukoilemisen vaikeutta: Kun ihminen on vapauttanut mielensä täyttämällä kaikki Jumalan käskyt, hän voi saavuttaa etsimänsä yhteyden.

Euagrioksen ajatus muistuttaa Jeesuksen sanoja Johanneksen evankeliumissa: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani."

Omien mielikuvien erottaminen aidosta yhteydestä Jumalaan on mahdollista vain elämällä hänen käskyjensä mukaan. Isä meidän -rukouksen kolme ensimmäistä säettä sisältää tämän pyyntönä: "Pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi."

"Tapahtukoon sinun tahtosi" ymmärretään usein Jumalan johdatuksen tai kaitselmuksen tunnustamisena. Tässä merkityksessä Jeesuskin käytti sitä rukoillessaan Getsemanessa, ettei hänen tarvitsisi juoda eteensä pantua maljaa pohjia myöten. Isä meidän -rukouksessa valtakunnan tuleminen ja Jumalan tahdon toteuttaminen ovat kuitenkin erottamattomassa yhteydessä. Osallisuus Jumalan valtakunnasta on elämistä hänen käskyjensä mukaan, ja siihen Euagrios viittaa. Tämä on vaikeaa. Rukous yhteyden välineenä kompastuu helposti jo ensimmäiseen esteeseensä.

Jos emme toimi Jumalan tahdon mukaisesti emmekä sen vuoksi opi tuntemaan häntä, mihin rukous sitten pitäisi kohdistaa? Euagrios vastaa tähän viidennessä mietelmässään: "Ennen kaikkea rukoile kyynelten lahjaa, jotta voisit murehtimisellasi pehmittää sydämesi kovuutta. Tunnusta rikkomuksesi Herralle, että saisit häneltä anteeksi."

Jumalan vastaus voi tosiaan ilmetä sydämen pehmenemisenä, heltyneisyyden kokemuksena, joka valtaa koko olemuksen. Siinä on rukouksen seuraava karikko: rukoilija alkaa tavoitella kokemusta. Rukous on muuttunut yhteyden välineestä itsesuggestioksi. "Älä tee himoa siitä, minkä tarkoituksena on himojen hävittäminen" varoittaa Euagrios. Himoilla hän tarkoittaa kaikkea toimintaa, jonka kohteet saavat kutsuvan voimansa puuttuvan yhteyden korvikkeina.

Nykykielellä niihin viitataan riippuvuuden ja addiktion nimikkeillä. Hengellisten tunnetilojen tavoittelu voi muuttua samalla tavalla addiktiiviseksi kuin peliriippuvuuteen johtava jännityksen ja hallinnan tunteen tavoittelu.

Euagrios antaa neuvon: "Kilvoittele tehdäksesi mielesi rukouksen aikana kuuroksi ja mykäksi, ja osaat rukoilla oikein." Ohje muistuttaa läheisesti idän hengellisten perinteiden näkemystä meditaatiosta mielen tyhjentämisenä.

Hengellisen kehittymisen suurin este on siinä, että ihminen rajoittuu palvelemaan omia käsityksiään, joita hän pitää totena. "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" on Jeesuksen surumielinen toteamus, joka viittaa tähän kenties enemmän kuin alttiuteemme juosta näkyvän maailman houkuttelevien kohteiden perässä.

  

Enkeleitä ja meditointia

Helsingin Sanomissa on viime viikkoina julkaistu kaksi artikkelia, jotka esittelevät aikamme hengellisiä virtauksia. Ensimmäinen maaliskuun alussa ilmestynyt on otsikoltaan ”Nykyihminen löytää henkisyyden ilman jumalaa – uskonnon hiipuessa uudet henkisyyden muodot valtaavat markkinoita.”  Toinen teksti on kuukausiliitteen ”Enkelit ovat suositumpia kuin Jeesus, mutta ne voivat tulla kalliiksi”. Enkelioppi tosiaan valtaa hengen markkinoita liiketoiminnan muodossa. Artikkelia kommentoiva sosiaalipsykologi Jeena Rancken sanoo: ”Ensi kertaa vuosituhansiin ihmiset saavat itse päättää, mihin uskovat. Tai ovat uskomatta”.

Kirjoituksia ei pidä rinnastaa. Ensimmäinen artikkeli käsittelee henkisyyttä kohteellisena toimintana, joka kuitenkin sulkee Jumalan sallittujen kohteiden joukosta. Se erottaa modernin henkisyyden hengellisyydestä. Jopa Richard Dawkins ”kelpuuttaa henkisyyden, jos se syntyy oikeista asioista. Se on ihmetystä universumin kauneudesta, elämän moniulotteisuudesta, geologisen ajan pituudesta tai avaruuden laajuudesta.”

Artikkelissa kuvataan meditointia henkisyyden välineenä. Sen kohteet ovat tämänpuoleisia, kuten hengitys ja muut kehotoiminnat tai oman mielen liikkeet. Meditoinnin avulla voi tavoitella tietynlaista mielentilaa, kuten parempaa keskittyneisyyttä, selkeyttä tai mielen tyhjenemistä ja läsnäolokokemusta. Meditointi on väline muuttaa suhdetta kohteisiin, jotka kuitenkin rajoittuvat näkyvän maailman sisälle. Siinä on henkisen ja hengellisen toisistaan erottava raja.

Toinen teksti kertoo enkelibisneksestä, jonka kasvavilla markkinoilla on monenlaisia ansaintakeinoja.  Kirkon tutkimuskeskuksen selvityksessä 47 prosenttia suomalaista uskoo enkeleihin tai ainakin pitää niiden olemassaoloa mahdollisena. Jeesuksen ylösnousemukseen uskoo vain 38 prosenttia. Kymmenen prosentin ero markkinoissa on syytä huomioida. Sitä paitsi kirkot ovat monopolisoineet ylösnousemuksen verorahoitteisilla palveluillaan.

Enkelit sopivat valmennusbisneksen kohteeksi jokseenkin yhtä hyvin kuin tunnetaidot, volitio (toimeenpanokyky), motivaatio, mindfulness ja muut psyykkisen hyvinvoinnin eri aspekteihin kohdistetut valmennusohjelmat. Niiden myyntiä edistäviä kirjoja ja applikaatioita julkaistaan tällä hetkellä lähes viikoittain.

Enkeleillä on eräs etu verrattuna psyykkisiin toimintoihin suuntautuviin valmennuksen kohteisiin. Jälkimmäiset vaativat ihmisen omaa aktiivisuutta, jota valmentaja ohjaa. Valmennusohjelman tuloksellisuus edellyttää kurinalaisuutta, jonka puutteet useimmiten ovat ohjelman kohteena. Valmentajan kyvystä kannustaa, kannatella horjuvaa tahtoa ja pitää tavoitetta elävänä riippuu paljon. Kirjat ovat vain välineitä palvelujen markkinoinnissa.

Ruumiillisen hyvinvoinnin edistämiseen tarkoitetut painonhallinnan, liikunnan päihdekuntoutuksen tai terveellisten elämäntapojen ohjelmien vaatimattomat tulokset osoittavat kuinka vaikeaa pitkäjänteinen ja johdonmukainen toiminta omien toimintatapojen muuttamiseksi onkaan. Toisen ihmisen, kuten valmentajan tai vertaisryhmän kannatteleva tuki on välttämätöntä, mutta sekään ei aina takaa haitallisten toimintatapojen karsiutumista.

Enkelit ovat symbolisia kohteita, joiden toimijuus ei rajoitu aineellisen maailman asettamiin esteisiin. Hyvä enkelivalmentaja auttaa valmennettavaa enkelin yhteyteen, joka lainaa valmennettavalle oman, yliluonnollisen toimijuutensa voimia: ”Arkkienkeli Mikael on luonasi juuri nyt. Hän suojelee sinua ja läheisiäsi, auttaa sinua pääsemään eroon peloistasi sekä tuo sinulle rohkeutta.” (HS, Kuukausiliite 4/2018)

Enkelivalmentaja toimii yhteyden välittäjänä. Hän ei asetu auttamaan valmennettavaa samalla tavalla kuin mielentoimintojen valmentaja. Enkelivalmennuksessa on kahden asemesta kolme toimijaa. Valmentajan tehtävänä on vain edistää valmennettavan luottamusta enkeliin, jonka toimijuus perustuu ylimaallisiin voimiin.

Enkelivalmennus vertautuu hengelliseen ohjaukseen siinä, että kahden ihmisen yhteistoiminta kohdistuu näkymättömään kolmanteen. Se eroaa hengellisestä ohjauksesta siinä, ettei hengen yhteyttä voi ostaa tai myydä. Rahalla ei henkeä voi kutsua. Se on lahjan kaltainen, eikä ehkä lainkaan vastaa saajan odotuksia.

Hengellisen ohjauksen inhimillinen väline on rukous, ei suggestio.

Personointi on perkeleestä

Näin Annika Mutanen otsikoi Tiede-lehden jutussa vuonna 2014 hakukoneiden politiikkkaa suodattaa hakusanojen tuloksia käyttäjän aiempien hakujen nojalla. Personointi on käyttäjälle näkymätöntä, ja olemme ilmeisesti sopeutuneita sen rajaamaan todellisuudenkuvaan. Havahduin tähän eilen, kun etsimme Heidelbergissä ruokapaikkaa hotellin läheltä. Minä sain puhelimeeni vain saksalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita. Vaimon puhelimeen Google osoitti kahdensadan metrin päässä olevan italialaisravintolan. Vaihtelin oman sovellukseni hakuehtoja, mutta Google oli päättänyt, etteivät italialaiset eivätkä etniset ravintolat ole minun makuuni.

Some-palvelut myyvät  palvelujen tuottajille kohdennettua mainontaa. Olisin ravintolan omistajana tosi vihainen siitä, että hakukone valikoi potentiaalisia kävijöitä pois heidän aiempien valintojensa nojalla. Voi olla, että ravintola ei ole maksanut kynnysrahaa, joka varmistaisi näkyvyyden Googlen palveluissa. Se ei kuitenkaan selitä sitä, että ravintola näkyi vaimon puhelimessa.

Mietin, miten Google oli päätynyt tulkitsemaan makupreferenssini näin erikoisella tavalla. Olen matkan aikana lukenut puhelimella Badische Zeitungia ja muita saksalaislehtiä. Muuta saksalaismielistä toimintaa en ole harjoittanut. Algoritmin päätelmä jää salaisuudeksi. Vanha sanonta "ihminen päättää, Jumala säätää" on muutettava muotoon "ihminen päättää, algoritmi säätää".