Sanan elämä

Pääsiäisen ja helluntain välillä ortodoksisessa kirkossa luetaan Johanneksen evankeliumi. Se sopii ajankohtaan, sillä ylösnousemus ja elämä Kristuksen yhteydessä korostuvat evankelistan sanoissa. Johannes oli se opetuslapsi, joka viimeisellä ehtoollisella nojasi Jeesuksen rintaa vasten. Se kuvaa samastumisen voimaa, jonka avulla Johannes kykenee ilmaisemaan Jeesuksen sanoja. Evankeliumissaan hän todella puhuu Jeesuksen suulla enemmän kuin yksikään synoptisten evankeliumien kirjoittajista.

Sanojen alkuperä, niiden voima ja kohtalot maailmassa ovat Johanneksen evankeliumin ydintä. Se ilmenee jo heti tekstin ensimmäisissä jakeissa: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.”

Jeesus on lihaksi tullut Jumalan sana. Se on Johanneksen ensimmäinen metafora. Hän käyttää myös toista metaforaa, jolla Jeesus kuvaa itseään. Se on valo, jota Jeesus käyttää monessa evankeliumin kohdassa.

Metaforat eivät ole Johanneksen keksintöä. Hän toistaa ajatuksen, joka sisältyy jo Genesiksen ensimmäisiin jakeisiin: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. Jumala sanoi: ’Tulkoon valo!’ Ja valo tuli.” (Genesis 1:1-3).

Maailma syntyi Jumalan sanan voimalla, ja hänen ensimmäiset sanansa olivat ”Tulkoon valo.”. Valo syntyi ensimmäisenä, jo ennen aurinkoa ja kuuta. Sana on myös valo. Helluntailiturgian evankeliumitekstissä, sekin Johannesta, Jeesus kuvaa itseään: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo."

Ei Johannes keksinyt sanan lihaksi tulemistakaan. Jesajan kirjassa Jumala puhuu sanansa lähettämistä maailmaan: ”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.” (Jesaja 55: 10-11)

Se, minkä Jesaja kuvaa lähettäjän kannalta, Hesekiel ilmaisee lähetetyn näkökulmasta: ”Hän sanoi minulle: ’Ihminen, syö, mitä edessäsi on. Syö tämä kirjakäärö ja sitten lähde, mene puhumaan Israelin kansalle.’ Niin minä avasin suuni, ja hän antoi syödäkseni sen käärön. Hän sanoi: ’Ihminen, ravitse itsesi. Täytä vatsasi, syö tämä kirjakäärö, jonka minä sinulle annan.’ Minä söin sen, ja se maistui suussani makealta kuin hunaja.” (Hesekiel 3:1-2).

Jeesus on se, joka on ottanut Tooran käskyt sisäänsä ja toimii niiden mukaisesti. Hän on kirjaimellisesti lihaksi tullut Jumalan sana. Johannes toistaa toistamasta päästyään, kuinka Jeesus on lähetetty puhumaan nämä sanat niille, jotka haluavat ottaa ne vastaan. Niinpä hän sanoo: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” Ja vähän myöhemmin: ”En minä ole tulostani itse päättänyt -- minut lähetti hän, joka on totuus itse. Te ette häntä tunne, mutta minä tunnen hänet, koska tulen hänen luotaan ja koska hän on minut lähettänyt."
Tässä puhuu Jumalan maailmaan lähettämä Sana. Johannes on hyvin johdonmukainen. Seistessään ristin juurella yhdessä Jeesuksen äidin kanssa hän kuulee Jeesuksen viimeiset sanat: ”Se on täytetty.” Jumalan suusta lähtenyt Sana palaa täytettyään tehtävän, joka sille on annettu.

Helluntai on sanan lihaksi tulemisen täyttymyksen juhla. Johanneksen kirjoittamassa suuressa jäähyväisrukouksessa Jeesus sanoo opetuslapsistaan: "He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan.” 

Kun Jeesus sitten ilmestyy opetuslapsilleen pääsiäispäivän iltana, hän sanoo: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." Helluntaipäivän iltana se kävi toteen. Luukas kuvaa tapahtumaa Apostolien tekojen kirjassa: ”Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.”

Näin Henki, joka Genesiksen alussa liikkui vetten päällä ja sanoi ”Tulkoon valo!”, antoi apostoleille voiman puhua sanat, jotka Jeesus oli puhunut heille ja, jotka he olivat ottaneet omakseen. Martin Buberin sanoin - henki on sana.