Sunnuntain tekstinä oli
Luukkaan versio vuorisaarnasta:
”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. Jos
te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin
rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. Jos te teette hyvää niille,
jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät
niin. Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä
kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa
takaisin saman verran. Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa,
vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja
te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.”
Kultaiseksi säännöksi
kutsutun moraalisen periaatteen soveltuvuudesta ihmisten välisen kanssakäymisen
sääntelyyn on keskusteltu vuosisatojen ajan. Sitä on pidetty abstraktina
sääntönä, joka johtaa arkielämässä paradoksaalisiin tuloksiin. Jos päättelee,
että omien mieltymysten mukainen toiminta on muillekin hyväksi, se ilmentää
narsistista todellisuuden käsitystä.
Ajattelen, että Jeesuksen
sanojen pohjavirtana on Mooseksen laki, jonka 613 kehotusta hän kiteytti
rakkauden kaksoiskäskyyn. Ihmisten yhteisöllinen elämä perustuu suhtautumisessa
kahteen kohteeseen, joiden välillä on molemminpuolinen, mutta ei vastavuoroinen
suhde.
Viidennessä Mooseksen kirjassa on lain peruskäsky: ”Kuule, Israel! Herra
on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi,
koko sielustasi ja koko voimastasi. Pidä aina mielessäsi
nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan. Teroita niitä alinomaa lastesi
mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. Sido
ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi. Kirjoita ne kotisi
ovenpieliin ja kaupunkisi portteihin.”
Ei ole epäilystäkään
ihmisen toiminnan perustavimmasta ja kaiken kattavasta kohteesta, Jumalasta. Se
antaa lähtökohdan ihmisen suhteesta toiseen ihmiseen. Jeesuksen sanoissa tämä
yhteys on ilmeinen. Jumala on hyvä myös kiittämättömille ja pahoille. Hän ei
odota vastavuoroisuutta teoissa. Kultaista sääntöä ei pidä lähestyä vain
ihmisten keskinäisen vuorovaikutuksen ohjeena. Se toteutuu täydesti vain ensimmäisen
käskyn yhteydessä.
