Metropolitan Museum of Artsin bysanttilaisen taiteen osastolla on täysikokoinen maalattu kopio Hagia Sofian Deesis-ryhmän mosaiikista. Se on syntynyt Amerikan bysanttilaisen instituution toimesta 1930-luvulla toteutetun restauroinnin yhteydessä ja lajoitettu museolle. Tuntemattoman taiteilijan (ja kopioijan) tapa kuvata Kristuksen, Marian ja Johannes Kastajan kasvoja on niin vangitseva, että se saa minut miettimään taidetta yhteyteen asettumisen yhtenä muotona ja sitä, millaisen kokemuksen yhden ihmisen tapa asettua yhteyteen voi antaa toiselle ihmiselle.
Ajattelen, että kaikki inhimillinen kokemus syntyy yhteyteen asettumisesta. Se on oikeastaan samaa kuin sanoa, että kaikki toiminta on kohteellista (blogin motto). Voi hyvin puhua kohtaamisesta. Se on hieno suomen kielellä mahdollinen tapa ilmaista tiedon saamisen perusta - yhteyteen asettumista kohteen kanssa.
Deesis-kopion edessä pohdin, millainen on mahtanut olla taiteilijan yhteys kuvaamiinsa henkilöhahmoihin, kun hän on onnistunut välittämään jotakin, joka puhuttelee katsojaa lähes 900 vuotta teoksen synnyttämisen jälkeen. On sanottu, että ikonimaalaus on rukousta. Se on näkyvän ja rajallisen olennon tapa asettua yhteyteen näkymättömän ja rajoittamattoman kanssa. Taiteilija on tuntenut Jeesuksensa. Tässä on mies, joka tietää, millaista on olla ihminen, ja jonka katseessa on tietämisen synnyttämä myötätunto. Tuntuu kuin Kristusta kuvatessaan taiteilija on samastunut Mariaan, jonka sydämen miekka oli lävistävä Simonin ennustuksen mukaisesti. Äidin murhe ja suostuminen kantamaan sitä välittyvät mosaiikin kasvoista. Johannes Kastajan kuvaus jäi minulle arvoituksellisemmaksi. Ehkä suhteeni askeettiseen mystiikkaan on sen verran etäinen, että en oikein tavoittanut Johanneksen katseen sisään päin kääntynyttä sävyä.
Ryhdyin tutkimaan, mitä Deesis-ryhmästä sanotaan verkossa. Linkkejä löytyy runsaasti. Poimin edellä tähän yhden. Kiinnostava on havaita, miten yleispätevästi mosaiikin poikkeuksellista taiteellista arvoa korostetaan puhumattakaan sen teknisen toteuttamisen taiturillisuudesta. Mosaiikki puhuttelee, vaikka ihmisellä ei olisi mitään erityistä hengellistä suhdetta siinä kuvattuihin hahmoihin.
