Kilvoittelu on niitä vanhahtavia raamatullisia sanoja, joiden merkitys jää nykykieltä käyttäville arvoitukseksi. Raamatun nykysuomennoksessa sana esiintyy kahdesti, joista toinen on tämä: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta
ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä
sisään mutta eivät siihen kykene."
Minua kiinnostaa oven metafora, joka tässä näyttäytyy ahtaana ja estävänä. Sisään pääsyn vaikeus osuu suoraan blogin mottoon: ihmisen toiminta on kohteellista, mutta jos kohde on aistein tavoittamaton, miten sen yhteyteen voi asettua. Matteus esittää Jeesuksen vuorisaarnassa rinnakkaisen muotoilun: "Miten ahdas onkaan se portti ja
kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat
löytävät sen!" Ovi on vaikea löytää eikä löytäminen vielä ole takeena sisään pääsemiselle.
Kohteen näkymättömyys tuottaa etsijälle todella suuren vastuksen. Hän voi kuvitella löytäneensä portin ja sen takana avautuvan tien, mutta se osoittautuukin hänen omien mielikuviensa projektioksi.
Tuore esimerkki tarjoutui tämänpäiväisestä Ylen uutisesta. Intialaismies pakeni Suomeen Jumalanpilkasta syytettynä. Mumbaissa olevan katolisen kirkon Jeesus-patsaasta valui vettä. Ihmiset pitivät sitä ihmeenä ja vaelsivat kirkkoon täyttämään astioitaan Jeesuksen kyynelillä. Mies tutki kyyneleiden alkuperää tarkemmin ja havaitsi putkivuodon. Ihmeeseen uskovat raivostuivat ja mies alkoi saada tappouhkauksia.
Taivasten valtakunnan ovi taitaa olla niin salainen ja vaikeasti löytyvä, että ihmiset tyytyvät mihin tahansa näkyvään kohteeseen tehdäkseen siitä Jumalan läsnäolon merkin. Ja vielä raivostuvat, kun merkki osoittautuu arkiseksi putkivuodoksi.
