Uuden tabloidi-Hesarin Nyt liite omisti ensimmäisen kansikuvansa "Jumalaa ei ole" -otsikolle. Liitteen sisällön kannalta ateismin nostaminen lööpiksi on toimitukselta kiinnostava valinta, jota artikkelin nettikeskustelussa kommentoidaan. Jutun otsikko - "Internet on paikka jonne uskonto tulee kuolemaan" - ei tosin ole kovin vakuuttava. Kaikkien suurten uskontojen perinteisiin voi nykyään osallistua verkossa. Se on perinteisten uskontojen ja uusateismin ohella myös uusmaagisuuden, okkultismin ja mitä erikoisimpien pelastusoppien virtuaalimaailma. Jokainen voi valita itselleen yhteisön, johon voi samastua. Jos sellaista ei vielä ole, sen voi luoda itse ja etsiä vastakaikua samoin tuntevilta.
Nettikeskustelussa huomioni kiinnittyi Leo Ahon kommenttiin "Uskovaisia syytetään epäloogisuudesta. Mutta mitä tämä omata 'voimaa hyväksyä voimattomuus' ajattelu sitten on muuta? Kuulostaa enemmän runoudelta kuin rationalistiselta argumentoinnilta."
Kommenttia lukiessani mieleen tuli artikkelin kohta, jossa kuvattiin skeptikkojen raamatunlukusivuston tavoitetta osoittaa pyhien kirjoitusten epäloogisuus. Vanhasta Testamentista esimerkiksi oli valittu luomiskertomuksen ensimmäinen säe: ”Jumala sanoi: ’Tulkoon valo!’ Ja valo tuli”. Ateistit ihmettelevät, miten aurinko ja kuu luotiin vasta neljäntenä päivänä valon jälkeen.
Näyttää, että ateistit haluavat nähdä Raamatun tekstit tieteellisesti perusteltavissa olevina väitteinä. He siis jakavat kreationistien lähtökohtaolettamuksen. Näyttävät molemmat leirit myös jakavan kiihkeyden, joilla omaa lähtökohtaa lujitetaan toista nokittamalla.
Minulle luomiskertomus on runoutta, jossa profeetalliseen näkyyn kietoutuu ajalle ja kulttuurille ominaista maailman synnyn kertomusperinnettä. Ei sitä voi rinnastaa kosmologian nykyiseen käsitykseen maailmankaikkeuden muotoutumisesta. Minun on vaikea ymmärtää miten sisäinen, hengellinen kokemus edes tarvitsisi tuekseen uskomusta luomiskertomuksen tieteellisestä pätevyydestä. Johonkin kai me aina pyrimme ankkuroimaan varmuuden kaipuumme, vaikka juuri sen saa jättää taakseen, kun lähtee Hengen rannattomalle ulapalle.
Jumalan ensimmäiset sanat "Tulkoon valo!" voi nähdä profeetallisena viittauksena Kristukseen, "Sanaan". Tämä näkökulma tulee vastaan Sananlaskujen kirjassa, jossa Viisaus kertoo itsestään: "Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa." Johannes kehittää tätä Sananlaskujen runollista kuvausta evankeliumikirjansa alussa. Hän saattoi käyttää myös Psalmien kirjaa profeetallisena avaintekstinä. "Herra on sanallaan luonut taivaat, suunsa henkäyksellä tähtien joukot...".
Nämä profeetalliset näyt kiteytyvät sitten Johanneksen säkeissä: "Alussa oli Sana.
Sana oli Jumalan luona,
ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla.Mikään, mikä on syntynyt,ei ole syntynyt ilman häntä.Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.Valo loistaa pimeydessä,
pimeys ei ole saanut sitä valtaansa." Tässä meillä on Johanneksen näkemys Jumalan ensimmäisistä sanoista luomiskertomuksessa. Johannes, kuten eivät muutkaan evankelistat, sepittänyt säkeitään miten sattui. Evankeliumitekstit ovat Vanhan Testamentin tulkintoja, joita ohjasi vakuuttuneisuus siitä, että Jeesus Nasaretilainen oli se, jonka tulemisesta kirjoitukset olivat ennustaneet. Tällä vakuuttuneisuudella ei ole mitään tekemistä tieteellisen maailmankuvan perusteiden kanssa.
