lauantai 27. joulukuuta 2014

Lupauksen lapsi

Varhaisin Uuden Testamentin evankeliumiteksteistä, Markuksen evankeliumi, ei sisällä kuvausta Jeesuksen lapsuudesta. Se alkaa Johanneksesta, Edelläkävijästä, joka kastaa Jeesuksen Jordanin virrassa. Myöhemmin kirjoitetut Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit sen sijaan kertovat Jeesuksen syntymään liittyvistä tapahtumista. Edellinen kuvaa niitä Joosefin, jälkimmäinen Marian näkökulmasta. Molemmat joutuvat kohtaamaan hengellisen mysteerin, jota Marian raskaus ilmentää. Kumpikin tulee vakuuttuneeksi siitä, että tapahtuma on lähtöisin Jumalan pyhästä hengestä. Heidän osansa on suostua ottamaan vastaan lapsi, jonka alkuperä on jäänyt salaisuudeksi.

Jumalan hengen voimasta syntyvä lapsi on Vanhassa Testamentissa toistuva teema. Ensimmäinen on kertomus Abrahamista ja Saarasta, joille Jumala lupaa pojan. ”Abraham heittäytyi kasvoilleen, mutta naurahti, sillä hän ajatteli: ’Voiko satavuotiaalle miehelle muka syntyä lapsia, ja voisiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen, vielä synnyttää?’” (1. Mooseksen kirja 17:17)

Tuomarien kirjassa Simsonin syntymää kuvataan näin: ”Soreassa eli siihen aikaan Danin heimoon kuuluva mies, jonka nimi oli Manoah. Hänen vaimonsa oli lapseton. Eräänä päivänä Herran enkeli ilmestyi Manoahin vaimolle ja sanoi: "Minä tiedän, että sinä olet hedelmätön etkä ole voinut saada lapsia. Kuitenkin sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Et saa juoda viiniä etkä olutta etkä syödä mitään epäpuhdasta raskautesi aikana, sillä poika, jonka synnytät, on Jumalan nasiiri jo äidinkohdusta asti, eikä veitsi milloinkaan saa koskettaa hänen hiuksiaan.” (Tuomarien kirja 13:2-5)

Kertomus muistuttaa suuresti Johanneksen, Herran edelläkävijän syntymän kuvausta Luukkaan evankeliumissa. Hänen isänsä Sakariaan suhtautuminen enkelin välittämään lupaukseen erosi Manonahin suhtautumistavasta. Sakarias epäröi, ja sen vuoksi hän menetti puhekykynsä poikansa syntymiseen saakka. 

Manoahin tapa ottaa vastaan lupaus lapsettoman vaimon raskaudesta on läheistä sukua Matteuksen kuvaukselle Joosefin asennoitumisesta enkelin kehotukseen ottaa vastuulleen Jeesuksen isyys: ”Silloin Manoah rukoili Herraa: ’Oi, Herra, anna tuon lähettämäsi Jumalan miehen vielä tulla kertomaan meille, mitä meidän on tehtävä, kun nyt saamme pojan.’ Jumala kuuli Manoahin rukouksen, ja enkeli tuli uudelleen naisen luo tämän ollessa pellolla. Hänen miehensä Manoah ei ollut silloin paikalla. Nainen juoksi heti kertomaan miehelleen ja sanoi hänelle: ’Se mies, joka silloin tuli minun luokseni, näyttäytyi minulle taas!’ Manoah lähti vaimonsa mukaan. Hän meni miehen luo ja kysyi: ’Oletko sinä se mies, joka puhui vaimolleni?’ Mies vastasi: ’Olen.’ Silloin Manoah sanoi: ’Nyt kun sinun sanasi käyvät toteen, sano meille, mitä pojalle on tehtävä ja miten hänen tulee elää.’

Miehen annettua määräyksensä ”Manoah sanoi vielä Herran enkelille: ’Etkö voisi jäädä tänne vähäksi aikaa? Tahtoisimme valmistaa sinulle ateriaksi nuoren pukin.’ Herran enkeli vastasi Manoahille: ’Vaikka jäisinkin tänne sinun pyynnöstäsi, en söisi samaa ruokaa kuin sinä. Mutta jos tahdot, voit valmistaa polttouhrin ja uhrata sen Herralle.’ Manoah ei tiennyt, että mies oli Herran enkeli, ja siksi hän kysyi: ’Mikä on nimesi? Tahtoisimme osoittaa sinulle kiitollisuuttamme sitten, kun sanasi käyvät toteen.’ Mutta Herran enkeli vastasi: ’Miksi kysyt minun nimeäni? Minun nimeni on salattu ja ihmeellinen.’

Manoah ei epäile, kuten Abraham ja Sakarias. Hän ei utele, miten hedelmätön voi tulla hedelmälliseksi. Hän kysyy mieheltä neuvoa, mitä tehdä lapsen suhteen. Sitten hän pyytää  tätä viipymään vielä hetken, jotta voisi osoittaa kiitollisuutensa tarjoamalla aterian. Tekstin sävy on merkillisen hellä. ”Jää luoksemme” on Raamatussa usein toistuva pyyntö, jonka ihmiset esittävät tunnistaessaan Jumalan hengen kosketuksen.

Vanhan testamentin kertomus profeetta Samuelin syntymästä (Samuelin kirja 1:1-27) muistuttaa suuresti Simsonin syntymäkuvausta. Hengen voimasta syntyvän lapsen vanhemmat kokevat lapsen olevan Jumalan lahja. He antavat lapsen takaisin Jumalalle pitämällä hänestä huolta ja kasvattamalla hänet Jumalan työtoveruuteen. Matteus ja Luukas nojautuvat tähän traditioon kuvatessaan Marian ja Joosefin suhtautumista enkelin välittämään Jumalan lupaukseen.