"Sano vain sana, ja palvelijani paranee." Kapernaumin sadanpäällikkö oli vakuuttunut, että se riitti kuolemansairaan palvelijan parantumiseen. Kun Jeesus kuuli tämän, hän kääntyi mukanaan seuraavan väkijoukon puoleen ja sanoi: "Tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa." Evankeliumin kirjoittaja haluaa korostaa Jeesuksen jumaluutta. Sadanpäällikkö tunsi pyhät kirjoitukset paremmin kuin ne, joiden hengellistä perinnettä kirjoitukset olivat. Jeesus oli ihmiseksi tullut Jumalan sana. Hän on sama, joka alussa sanoi "Tulkoon valkeus." Ja valo syntyi. Jesaja todistaa hänestä: " Minä olen puhunut, minä olen pelastanut, olen ilmaissut teille tahtoni, minä itse, ei kukaan muu." Häntä oli kuvannut myös psalmilaulaja. "Herran sana on tosi ja varma. Hän on uskollinen ja osoittaa sen teoissaan. Herra on sanallaan luonut taivaat, suunsa henkäyksellä tähtien joukot."
Minua on pitkään askarruttanut kysymys sanojen voimasta. Aulikki Oksanen kertoi tapaninpäivänä Suomalainen kirjailija -ohjelmassa naisesta, joka osallistui Lausujien liiton kurssille. Hän halusi lausua Oksasen Hyvästi -runon. Myöhemmin nainen kertoi, miksi oli sen valinnut. Hänen poikansa oli joutunut onnettomuuteen ja ollut koomassa jo kuusi viikkoa. Lääkärit soittivat äidille sairaalasta ja pyysivät lupaa tehohoidon lopettamiseen. Äiti oli pyytänyt kaksi päivää miettimisaikaa ja mennyt kotiin. Pojan tavaroista hän löysi kansion, johon oli taltioitu Hyvästi –runo, johon poika oli kirjoittanut "Tämä on lempirunoni". Äiti meni sairaalaan ja luki runon pojan vuoteen vierellä. Sieltä soitettiin hänelle yöllä ja sanottiin, että poika oli alkanut elpyä. Hän palasi tajuihinsa.
