Ystäväni kysyi minulta hiljattain, miksi en ole päivittänyt
blogiani vähään aikaan? En tiennyt että hän on seurannut sitä. Hengellisyys on
nykyään hyvin yksityinen asia. Poliittisesta vakaumuksesta tai seksuaalisesta
suuntautumisesta on helpompi puhua kuin hengellisestä kiinnostuksesta,
kokemuksista puhumattakaan.
Pääsiäisen tienoolla minua alkoivat askarruttaa sanat:
”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Ne
lomittuivat mielessäni Ristin sunnuntain evankeliumitekstiin: ” "Jos joku
tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja
seuratkoon minua." Mitä nämä itsestä luopumisen kehotukset tarkoittavat?
Ne näyttävät kielteiseltä tavalta ilmaista sitä, joka toistuu alituisesti
kirkon liturgisissa rukouksissa: ”Antakaamme itsemme, toinen toisemme ja koko
elämämme Kristuksen, Jumalan haltuun.”
Tapani tarkastella ihmisen kaikkea toimintaa, niin
maailmassa kuin psyykkisesti toteutuvaa, kohteellisena asettui vastakkain
henkisen köyhyyden idean kanssa. ”Hengellinen
kokemus, niin kuin ei mikään muukaan ihmisen kokemus säily elävänä, jos sen
tallentaa itselleen sisäisenä kohteena. Siitä tulee sielullista rojua, kuorma.
Mitä sitten jää jäljelle?” Tuntuu kuin
olisin hätääntynyt kysymyksestä. Kiirehdin vastaamaan, että jäljelle jää
Jeesuksen rukous. Elävä yhteys Jumalaan ei tarvitse mielikuvia sisäisinä
kohteina. Vastaus saattoi olla oikeassa suunnassa, mutta se oli abstrakti. Se
ei päästänyt minua pois kysymyksestä, mikä on suhteeni kolmenkymmenen vuoden
aikana kokoamiini hengen aarteisiin. Entä jos ne ovat sielullista rojua, jonka
kohtaloa Jesaja kuvaa kovin sanoin: ”Sinä päivänä ihmiset heittävät menemään hopeajumalansa
ja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet kumarrettavikseen. Myyrille ja
lepakoille he ne heittävät paetessaan vuorten koloihin ja kallioiden halkeamiin
Herran kauhistuttavan voiman tieltä, hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä, kun
hän nousee järisyttämään maata. Lakatkaa jo luottamasta ihmiseen, vain kevyt
elämän henkäys hänellä on sieraimissaan. Mikä hän on, mihin hän kelpaa?”
Olen miettinyt kysymystä nyt parin kuukauden ajan. Se on johtanut minut yllättäville lähteille, mutta en vielä ole valmis pukemaan havaintojani sanoiksi. Tämä taitaa olla hengellistä kehittymistä reaaliaikaisesti.
