Olen pääsiäisestä asti pohtinut hengellisen köyhyyden ohella toistakin kysymystä, ihmisen jakamista ruumiiksi ja sieluksi. Se on häirinnyt minua vuosia, kun se tulee vastaan kirkon rukouksissa. Johannes Krysostomoksen ehtoolliselle valmistautumisen rukouksessa sanotaan näin: "Herra, sinä ainoa pyhä, pyhitä minun sieluni ja ruumiini, ajatukseni ja sydämeni, tunteeni ja sisimpäni." Simeon Uusiteologi sanoo: "Suo, että minä sydän puhtaana ja sielu nöyränä, pelkääväisin mielin, tulisin osalliseksi sinun puhtaimmista ja pyhimmistä salaisuuksistasi."
Ruumis ja sen lisäksi sielu, sydän ja mieli; eikä henkeäkään pidä unohtaa luettelosta. Vanhassa Raamatun käännöksessä psalmin 143 säkein, "Niinkuin janoinen maa, niin minun
sieluni halajaa sinua. Vastaa minulle pian, Herra, minun henkeni nääntyy." Ymmärränkö oikeastaan, mitä olen sanomassa, kun lausun rukousten sanoja? Krysostomoksen luettelo on ehkä hämmentävin: ruumis, sielu, ajatukset, sydän, tunteet ja sisin. Mikä on sielun suhde sydämeen? Entä henkeen? Ja miten nämä ihmisen sisäisyyttä kuvaavat ilmaisut suhteutuvat ruumiiseen?
Kesällä on ollut aikaa lukea muitakin kuin työhön liittyviä tekstejä. Asetin itselleni tehtäväksi selvittää, eroaako vanhatestamentillinen, juutalainen käsitys psyykkisestä kristillisten kirkkojen ruumis-sielu-henki -jaottelusta. Jeesus perusti opetuksensa juutalaisen tradition varaan. Otan tähän vain pari lainausta esimerkeiksi.
"Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee
aviorikosta.' Mutta minä sanon teille: jokainen,
joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä,
on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen
kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua,
repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle
parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi,
kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin." (Matteus 5: 27-29)
Markus ilmaisee saman ajatuksen vähän toisin sanoin: "... jos
silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Onhan parempi,
että silmäpuolena pääset sisälle Jumalan valtakuntaan,
kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään
helvettiin." (Markus 9:47).
Toisessa Matteuksen evankeliumin kohdassa fariseukset arvostelevat Jeesuksen opetuslapsia siitä, että he ryhtyvät aterioimaan pesemättömin käsin. Jeesus toteaa, että ihmistä ei suinkaan saastuta se mikä menee suusta sisään, vaan se, mitä sieltä tulee ulos. Opetuslapset pyytävät häneltä selitystä, ja saavat vastauksen: " Ettekö
käsitä, että se, mikä menee suusta sisään, jatkaa
kulkuaan vatsaan, ja sitten se ulostetaan. Mutta
se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä,
ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän
lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset,
siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja
herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se,
että syö pesemättömin käsin." (Matteus, 15: 17-19).
Vielä esimerkki, jossa Jeesus parantaa halvaantuneen: " Kun
Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi
halvaantuneelle: "Ole rohkealla mielellä, poikani,
sinun syntisi annetaan anteeksi." Jotkut lainopettajat sanoivat silloin itsekseen:
"Tuohan herjaa Jumalaa." Mutta Jeesus näki, mitä
he ajattelivat, ja sanoi: "Miksi teillä on pahoja
ajatuksia sydämessänne?" (Matteus 9: 2-4)
Evankeliumiteksteissä ilmiöt, joita me kutsumme sielullisiksi, sijoittuvat sydämeen. Emme nykyään sanoisi, että meillä on sydämessämme pahoja ajatuksia. Mielessähän ne ovat, samoin kuin haluavat mielikuvat, murhafantasiat ja valheelliset ajatukset. Näyttää siltä, että juutalainen psykologia eroaa melko perusteellisesti siitä hellenistisestä psykologian perinteestä, jonka kirkko 100-luvulta eteen päin omaksui ihmiskäsityksensä perustaksi. Asia on sen verran mutkikas, että tästä avautuu useamman blogimerkinnän sarja.
