Taas on vuosi takana ja Suuri Paasto on ovella. Vuosi sitten
mietin ihmisen omavoimaisuuden seuraamuksia, joita Genesiksen kirjassa kuvataan hyvän- ja pahantiedon puun vertauskuvalla. Minulle sen ytimenä on ollut ihmisen ja Jumalan välisen yhteyden tuhoutuminen. Jumala on muuttunut näkymättömäksi ja kadonnut. Yksin on pärjättävä, kunnes muuttuu jälleen maaksi. V.A. Koskenniemen paatoksellinen runo Yksin oot sinä ihminen tiivistää osamme. Pidän erityisesti Kaisa Korhosen tulkinnasta, (Youtube-linkki) joka Kaj Chydeniuksen sovittaman "Hyppään, tanssaan kultani kanssa" piirileikkilaulun tahdittamana muuntuu asiaintilan epäsentimentaaliseksi toteamiseksi. Mikäs tässä.
Psykoanalyysin havainnot ovat syntyneet langenneen luontomme arkipäivän tutkimisessa. Analyytikot ovat kuvanneet lukuisia toimintatapoja, joiden avulla suojaudumme yhteyden poikkimenemisen kauhulta ja häpeältä. Havainnoista voi tiivistää kolme melko usein näyttäytyvää psyykkistä rakennetta. Alttius samastaa maailma omiin mielikuviin ja käsityksiin - arkipäivän narsismi - on kenties alkuperäisin ja yleisin. Toinen on yliminä, jota lapsi oppii pitelemään kädestä toisella ikävuodellaan, kun aikuinen ei ole läsnä. Se on rakenteena universaali, mutta sen vaihtelut ovat moninaisia. Kolmanneksi tulevat Melanie Kleinin kuvaamat maaniset suojat. Kaisa Korhosen tulkinta Koskenniemen runosta on sinne päin kallellaan. Kerrassaan verraton kiteytys on Tauno Palon ja Ansa Ikosen laulelma Potkut sain (Youtube-linkki). "Ei tee mitään, ei tee mitään, länteen itään, länteen itään riittää maailmaa jos vain on mieli rohkea..." Mikäs tässä.
