Suuren Paaston ensimmäisellä viikolla ortodoksisen kirkon
liturgiset tekstit panevat meidät katsomaan langennutta tilaamme ja sen
vakavuutta. Palveluksissa luetaan Genesistä, Jesajan kirjaa ja Sananlaskujen
kirjaa. Andreas Kreetalaisen katumuskanoni, jota luetaan ehtoonjälkeisissä
palveluksissa maanantaista torstaihin, käyttää koko Vanhan ja Uuden Testamentin
kuvastoa näyttämään pohjattoman surkeutemme. Samoin se avaa raamatullisten
esikuvien avulla näköalan kohti paranemista.
Kirkko ei mielistele tässä ketään. Lankeemuksen syvyys
osoitetaan heti Genesiksen alussa asettamalla sen mittapuuksi ihmisen alkuperä
Jumalan työtoverina. Minua siinä puhuttelee erityisesti idea sanoista Jumalan
uutta luovan toiminnan välineinä.
Alussa Jumala loi taivaan ja
maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui
vetten yllä. Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. Jumala näki,
että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän
nimitti yöksi.
Jumala sanoo, ja niin tapahtuu. Jumala antaa tapahtumalle
nimen. Tämän kyvyn hän antaa myös ihmiselle, jonka hän kutsuu kaltaisekseen.
Jumala sanoi: "Tehkäämme
ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren
kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita
maan päällä liikkuu." Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän
hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
Genesiksen alku sisältää kaksi luomiskertomusta. Ensimmäinen
kuvaa Jumalan toimintaa, ja toinen erityisesti ihmisen suhdetta Jumalaan, joka
myös määrittää hänen paikkansa maailmassa. Ihmisellä on jumalankaltainen valta
hallita kaikkea, mihin hän kohdistaa toimintansa. Niin kuin Jumala, ihminen ottaa
maailman haltuunsa sanan voimalla.
Herra Jumala asetti ihmisen
Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä… Herra Jumala sanoi:
"Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka
sopii hänen avukseen." Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet
ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän
kullekin antaisi. Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä
kutsui. Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille linnuille ja kaikille
villieläimille.
Tieteet ovat osoitus ihmisen nimeä antavan toiminnan
universaalisuudesta. Meille ei ollut olemassa kvasaareja, pimeää ainetta,
bosoneja, nukleiinihappoja ja solujen mitokondrioita, ennen kuin ihminen asetti
niiden välittämät ilmiöt tutkimuksensa kohteiksi.
Jumala asetti ihmisen työtoverikseen, viljelemään ja
varjelemaan Eedenin puutarhaa, jollaisena maailma kertomuksessa kuvataan.
Rakkaus ja yhteys ovat luomistyön perustana. Se on rikkoutunut, ja niin ihminen
käyttää luovia voimiaan vallan, alistamisen ja tuhoamisen palveluksessa.
Jesajan kirjan ensimmäinen luku näyttää tämän alastomasti:
Kuule, taivas, kuuntele, maa! Herra puhuu: -- Minä kasvatin lapsia, saatoin
heidät täyteen mittaan, mutta uhmaten he ovat nousseet minua vastaan. Härkä tuntee omistajansa
ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua. Voi syntistä
kansaa, raskaasti rikkonutta sukua, pahantekijöiden perhettä, rikoksiin eksyneitä
lapsia! He ovat luopuneet Herrasta, he ovat halveksineet Israelin Pyhää ja
kääntäneet hänelle selkänsä. Mihin teitä vielä on lyötävä, kun yhä vain
uhmaatte? Koko pää on haavoilla, koko sydän sairas. Jalkapohjista päälakeen ei
tervettä paikkaa, vain mustelmaa ja juomua ja verestä haavaa. Ei niitä ole
puhdistettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty. Autius on teidän maassanne, tuli
on tuhonnut kaikki kaupunkinne, muukalaiset syövät satonne teidän silmienne
edessä. Autius on kaikkialla, kaiken on vihollinen tuhonnut… Peseytykää,
puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa
oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa
lesken asiaa… Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan
hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät.
Herran suu on puhunut.
Paluu on mahdollinen. Oikeudenmukaisuus, solidaarisuus ja
laupeus ovat sen moraalisena tienviittana. Jumalan huolenpito toteutuu maailmassa ihmisen
kautta. Ellei ihminen suostu Jumalan työtoveriksi, hän jatkaa tuhoavaa
elämäntapaansa. Miekka syö. Näinä poliittisen, etnisen ja uskonnollisen vihan
aikoina Jesajan ennustus on kolkko.
Kirkko ei mielistele mukavuudenhaluista ja henkilökohtaisesta
hyvinvoinnistaan huolta kantavaa ihmistä. Suuren Paaston aika on kääntymisen
mahdollisuuden julistusta. Se ei vain kantaudu kirkon seinien ulkopuolelle.
