Ihmisen toiminta on kohteellista. Väite on toiminnan teorian lähtökohta, jonka juuret juontavat Karl Marxin Feuerbach-teeseihin. Entä jos toiminnan kohde on käsin koskettamaton, näkymätön ja kuulumaton? Mitä ihmiselle tapahtuu yhteydessä tällaisen kohteen kanssa? Miten lähestyä kohdetta, jota ei voi mitenkään rajata kuvauksin tai määritelmin, koska se muuttuu silloin kokonaan toiseksi - ihmisen muovaamaksi kohteeksi. Tällaisia kysymyksiä haluan tutkia.
lauantai 23. toukokuuta 2015
Molekyylibiologiaa ihmettelemässä
Sähköä syövien mikrobien kiehtovuus lähetti minut perehtymään molekyylibiologian alkeisiin. Nature Scitable -sivusto sisältää tieteenalaan perehtymättömällekin avautuvia artikkeleita. Suomalainen Solunetti on mainio täydennys. Kiinnostuin erityisesti solukalvon kanavaproteiineista ja niiden ionikanavista, joiden kautta elektronien vaihto toteutuu. Vahinko, että ikä asettaa rajan sille mitä vielä ehtii opiskella. Luonnonilmiöiden mikromaailma on ihmeellinen. Voi sitä, joka haluaa pitää Raamattua luonnontieteen oppikirjana. Hän ei koskaan pääse näkemään luomistyön ihmeitä, joita ihminen on tarkoitettu selvittämään. Jumala loi ihmisen kaltaisekseen, ymmärtämään ja ihmettelemään näkyvän maailman rakentumista ja kehitystä. Tieteet ovat luomisen salaisuuksien päättymättöntä, ymmärtämistä tavoittelevaa toimintaa. Jokaisen ratkaistun arvoituksen takaa avautuu uusia näköaloja. Se mitä solun toiminnasta opetettiin koulussa 1960-luvun alussa on jo kauan sitten tieteessä ohitettu hahmotustapa. Oli solukalvo, solulima ja tuma. Mitä tieteessä tapahtuisi, jos siitä tehtäisiin dogmi? Pidä hyvänäsi äläkä kysele enempää. Tällaista suhtautumista Jumala ei meiltä odota, vaan sitä, että käytämme inhimilliset kykymme tavoittamaan maailmankaikkeuden ihmeellisyyksiä, joista me itse emme ole vähäisimpiä.