Viime sunnuntain evankeliumitekstinä on Vuorisaarnan kohta, jossa Jeesus puhuu Jumalan huolenpidosta: "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko
hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää
ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö
henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin
vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne
kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja
silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja
olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä
pituutta kyynäränkään vertaa?"
Tällä kertaa huomioni kiinnittyi kohtaan, jossa Jeesus rinnastaa hengen ruokaan ja juomaan. Ruumiin yhteydessä hän viittaa vaatteisiin. Sielua ei tässä ollenkaan esiinny, ja sikäli Jeesuksen sanat nojautuvat johdonmukaisesti juutalaiseen ihmis- ja maailmankuvaan. Mutta henki on enemmän kuin ruoka ja juoma?
Samantapainen rinnastus esiintyy Johanneksen evankeliumin kertomuksessa Samarialaisesta naisesta. Opetuslapset ovat lähteneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Sillä välin Jeesus on istahtanut kaivolle, josta samarialainen nainen on tullut ammentamaan vettä. Jeesus rikkoo perinnäissäännöksiä puhumalla vierasheimoisen naisen kanssa, joka keskustelun kuluessa alkaa tunnistaa kohtaamisen ainutlaatuisuuden. Hän lähtee kaupunkiin kutsumaan muita paikalle. Opetuslapset palaavat ruoka mukanaan: "Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: 'Rabbi, tule syömään.' Mutta hän sanoi heille: 'Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.' Opetuslapset kummastelivat keskenään: 'Onko joku
tuonut hänelle syötävää?' Mutta Jeesus jatkoi: 'Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon
ja vien hänen työnsä päätökseen.'"
Jo keskustellessaan naisen kanssa Jeesus rinnastaa juomaveden hengelliseen veteen: "Joka juo tätä vettä, sen
tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun
antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä
vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka
kumpuaa ikuisen elämän vettä."
Ruoka ja juoma - kuten Vuorisaarnassa. Meille, joiden ajattelun kreikkalaisperäinen erottelu aineeseen ja aineettomuuteen on muovannut, tällainen puhe on lähes mahdoton ymmärtää. Henki on aineellisuuden erottamaton osa.
Ruoka ja juoma ovat hengen edellytyksiä, tai oikeammin hengen olemassa olemista maailmassa. Ihminen on elävä olento siinä missä kaikki muukin elollinen. Nykytieteessä sanomme, että elämä on energiaa - elektronien vaihtoa.
Jos henki on aineellisuutta, miksi sitten Jeesus erottaa juomaveden hengen vedestä, tai hengen ruoasta ja juomasta? Ymmärryksessäni tämä erottelu viittaa siihen, että henkeä on tutkittava sisällöllisenä - kohteellisena ilmiönä. Vuorisaarnassa Jeesus lopettaa tarkastelunsa näin: "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai
'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän
taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te
tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea
Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan,
niin teille annetaan kaikki tämäkin."
Jumalan tahtoa etsivä ihminen ei lakkaa olemasta aineellinen, elävä olento. "Pakanat" ovat ihmisiä, joiden hengen sisältö on täyttynyt vain näkyvän maailman kohteilla. Silloin suhtautuminen niihin muuttuu huolentäyteiseksi, ja niin olemme taas lankeemuksen ytimessä: eläväksi tekevää yhteyttä etsitään kohteista, jotka apostoli Paavalin sanoin " katoavat käytön jälkeen."
