Matkani psyykkisten merkkien tutkimiseen alkoi Lev Vygotskin
väitteestä: Ulkoisissa toiminnoissa kohteen ja toimijan yhteyttä välittävät
työkalut, kun taas psyykkisiä toimintoja välittävät merkit. Vygotski päätyi
tutkimaan sanamerkkejä, jotka kiilautuvat osaksi kaikkia psyykkisiä toimintoja
ja tuovat näin kulttuurin sisällöt ihmisen sisäisen maailman rakennusaineiksi.
Hän sanoi myös: Jokainen sielullinen toiminta syntyy kahdesti; ensin ihmisten
välillä ja sitten sisäisenä. Sanat ovat kommunikaation työkaluja, ja puheen
omaksumisen myötä niistä myös tulee psyyken työkaluja.
Vygotski ei pohtinut merkkien alkuperää. Koska hän keskittyi
sanamerkkeihin, se ei ollut tarpeellista. Nehän ovat kulttuurin tuotetta ja
valmiina jokaiselle vauvalle, joka alkaa omaksua niitä. Sanoja käytetään
ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Siten sanojen merkityssisällössä on aina
mukana sanan lausuja. Tapamme puhua ”äidinkielestä” on tästä mainio esimerkki,
vaikka nykyisin vauvojen hoidon tasavertaistuessa voidaan hyvin perustein puhua
myös ”isänkielestä”. Kaksikielisissä perheissä vauvat oppivat kommunikoimaan
kahdella eri merkkivälineistöllä ollessaan yhteydessä äidin tai isän kanssa. He
oivaltavat jo varhain, että merkin viittauskohde on riippumaton sen ulkoasusta.
”Pöytä” ja ”bord” ovat vain kaksi välinettä, joiden avulla voidaan viitata
samaan asiaan.
Meni pari vuosikymmentä, ennen kuin oivalsin, että merkin
alkuperä on tärkeä asia. Sanat ovat alkuperänsä puolesta dialogisia merkkejä.
Ne ovat syntyneet ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja järjestyneet osaksi kieltä,
joka määrittää sanojen käyttötapoja. Ihmisen mielentoimintoja välittää
kuitenkin merkkivaranto, joka on syntynyt kommunikaation ulkopuolella. Vygotski
ilmaisi tämän tunnetussa esimerkissään solmun solmimisesta nenäliinaan. Kun
teemme solmun nenäliinaan, synnytämme merkin. Se viittaa asiaan, jonka haluamme
muistaa. Solmu on merkki, jonka ihminen asettaa tietoisessa toiminnassaan. Se
on ulkoinen muistijälki, jonka viittauskohde palautuu mieleen, kun käsi osuu taskussa
solmuun. Kukaan ei enää käytä kangasliinoja, mutta esimerkki kuvastaa hyvin
sitä, että merkkejä syntyy kommunikaation ulkopuolella. Vygotski ei kuitenkaan
osannut käyttää havaintoaan psyykkisten toimintojen teoriassaan.
Hitchcockin elokuva Marnie on loistelias esimerkki
traumaattisen kokemuksen synnyttämästä merkistä. Se näyttäytyy elokuvan
alussa vain Marnien vastenmielisyytenä punaista väriä kohtaan. Arvoitusta
täydentää pian kohtaus, jossa Marnie tipauttaa pisaran punaista korjauslakkaa
puseronhihalle. Hän menee pois tolaltaan ja syöksyy huuhtomaan puseroa.
Työkaveri juoksee perään olettaen, että Marnie on loukannut itsensä. Marnie
katsoo häntä lasittuneesti ja kiistää tapahtuneen merkityksen. Hän ei saa
kosketusta äkilliseen pakokauhuunsa. Elokuvan eteneminen raottaa vähä vähältä
merkin viittaussuhteita, kunnes sen viiteverkosto paljastuu loppukohtauksessa
kokonaisuudessaan Marnielle ja katsojalle.
Traumaattisten kokemusten synnyttämät oireet ovat merkkejä, joiden
alkuperä ei usein ole selvillä ihmiselle itselleenkään. Hän on joutunut
lohkomaan sen erilleen tietoisuudestaan, mutta kokemus muistuttaa olemassaolostaan
epäsuorasti kuten Marnien tapauksessa. Psykoanalyysi kehittyi aikanaan
tällaisten merkkien alkuperän tutkimisessa. Vapaan assosiaation avulla
analyysissä kävijä etenee niiden merkkien varassa, joita hänellä on käytössään,
kohti tietoisuutensa viiteverkostojen katkoksia ja repeämiä. Traumaattisen
kokemuksen merkit eivät usein ole sanoin ilmaistavissa, sillä ne näyttäytyvät tunnepitoisina
kehotuntemuksina.
Merkit ovat kohtaamisen jälkiä. Ne kantavat alkuperäänsä
viiteverkostossaan. Kohtaamisen osapuolista ja tavoista riippuu, millaisia
merkkikudelmia kokemuksiimme kiteytyy. Osa merkeistä asetetaan kuten solmu
nenäliinaan. Suurin osa sisäisestä merkkimaailmastamme syntyy kuitenkin
kohteisiin suuntautuvan toimintamme tuotteina, kuten Ilmari Kiannon runossa.
Sosiaalinen kanssakäyminen on ehkä keskeisin, mutta ei suinkaan tyhjennä
ihmiselle mahdollisten kohteiden piiriä. Ensimmäinen merkki, jonka kohteellinen
toiminta synnyttää, on kokonaan sosiaalisen maailman ulottumattomissa. Siitä
enemmän seuraavassa postissa.
