On sanottu, että Jumalan tunteminen saa ihmisen ylistämään häntä. Näin on syntynyt psalmirunous, jonka hepreankielinen
nimitys on Tehillim – ylistyslaulut. Lukiessani tutkijoiden teoriaa nuoren Jupiterin osuudesta
planeettojen muodostumisessa ajattelin psalmia 104. Se luetaan jokaisen
ehtoopalveluksen alussa Jumalan luomistekojen ylistyksenä. ” Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken. Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö… Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti
olet ne tehnyt!”
Psalmin sisältö ilmentää syntyaikansa maailmankuvaa. Silloin ei tunnettu
Jupiteria eikä maata aurinkoa kiertävinä
planeettoina. Psalmin ydinajatus on
kirjoitettu sen loppuun: “Olkoon Herran kunnia
ikuinen! Saakoon hän iloita kaikista
teoistaan, hän, jonka katseesta maa järisee, jonka kosketuksesta vuoret savuavat! Herraa
minä ylistän koko elämäni ajan, laulan
Jumalalle niin kauan kuin elän. Olkoot mietteeni hänelle mieleen, että saan iloita Herrasta.”
Jumalalle on
mieluisaa, että ihminen käyttää lahjojaan oppiakseen
ymmärtämään hänen luomistekojaan. Se synnyttää ihmisessä myös hengellisen ilon.
Vastavuoroinen yhteys, josta olen aiemmin kirjoittanut, voi toteutua myös ihmisen tieteellisessä työssä. Niinpä nykytutkija voisi kirjoittaa psalmin tähän tapaan:
Sinä olet synnyttänyt galaksien joukot. Sinä tiivistät kaasupilvet tähdiksi ja niitä kiertäviksi planeetoiksi. Sinä olet määrännyt tähdille ajan, jonka lopulla niiden palo hiipuu. Ne
kutistuvat valkoisiksi kääpiöiksi tai luhistuvat mustiksi aukoiksi, joista
yksikään valonsäde ei pääse pakenemaan. Sinä loit Jupiterin jakamaan
asteroidien parvet ja määrittämään maan rakennusaineet…
Tieteessä ei voi sanoa ”Sinä olet synnyttänyt” tai ”Sinä loit”. Jumalan luomaa maailmankaikkeutta tutkiessaan
ihminen voi vain pyrkiä saamaan selville,
kuinka sen monimuotoisuus on kehittynyt ja millaiset ilmiöt tuota kehittymistä välittävät. Psalmi ei kuitenkaan
ole luonnontieteellisten tosiasioiden kooste, vaan Jumalan puhuttelua. Tutkija
voi täydestä sydämestään lausua ”Olkoot mietteeni hänelle mieleen, että saan iloita Herrasta.” Tutkimustyö voi olla tutkijalle jumalanpalvelusta ilman, että hänen täytyy sen vuoksi rajoittaa tieteelliseen työhön sisältyvää toiminnan ja
ajattelemisen vapautta.
