Toissa päivänä luettu epistolateksti on Paavalin
ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille. Siinä huomioni kiinnittyi katkelmaan
tiedon ja rakkauden suhteesta.
Sitten on puhuttava epäjumalille
uhraamisesta. Meillä kaikilla toki on tästä asiasta tieto. Mutta tieto tekee
ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa. Jos joku luulee tietävänsä jotakin,
hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa. Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet
Jumala tuntee.
Vuoden 1992 käännöksessä ensimmäiseen virke puhuu
epäjumalille uhratusta lihasta. Se kaventaa alkuperäistä viittauskohdetta,
jolla on yhteys apostoli Jaakobin puheeseen Jerusalemin kokouksessa: ”Meidän on
kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä karttamaan sellaista,
minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta, verta ja lihaa, josta
verta ei ole laskettu. Onhan Mooseksen laki jo ikimuistoisista ajoista tullut
tunnetuksi joka kaupungissa, kun sitä luetaan synagogissa jokaisena
sapattina."
Jerusalemin kokouksen keskeinen kysymys oli, pitäisikö
seurakunnan jäsenyyteen pyrkivät velvoittaa noudattamaan Mooseksen lakia.
Kokous päätti, ettei velvoiteta eikä miesten ympärileikkaaminen ole tarpeen.
Joitakin lain ydinkohtia kuitenkin haluttiin painottaa, ja niihin Jaakobin
sanat viittaavat. Verensyöntikielto on Toorassa mainittu usein. Veressä on
elävän olennon elämänvoima, ja siksi lihaa, josta verta ei ole laskettu, ei saa
syödä. Tämän säännön valossa on ymmärrettävää, että Jeesuksen sanoja pidettiin
sietämättöminä, kun hän ehtoollisen asettaessaan nimitti viinin omaksi
verekseen. Haureus tarkoittanee 3. Mooseksen kirjassa olevaa lähi- ja
verisukulaisten välisten sukupuolisuhteiden kieltoa.
Lain käskyt olivat juutalaisille seurakunnan jäsenille
tietoa, jonka avulla oikea voitiin erottaa väärästä. Tieto voidaan tiivistää
dogmiksi, lain kirjaimeksi, ja se on omiaan altistamaan ylpeydelle. Hyvän- ja
pahantiedon puun hedelmän syöminen oli ylpeydenteko, joka katkaisi rakastavan
yhteyden Jumalaan. Tähän syntiinlankeemuksen juurikuvaan Paavali mielestäni
viittaa, kun hän kontrastoi tiedon ja rakastamisen. Siihen hän myös viittaa,
kun hän kirjeessään roomalaisille kontrastoi lain ja armon.
Pyhittäjä MarkusAskeetti kirjoittaa tietämisen ja
rakkauden suhteesta Filokalian ensimmäiseen osaan sisältyvässä kokoelmassa ”Niille,
jotka arvelevat vanhurskautuvansa teoista”. Hän sanoo: Jokaisen tieto on aitoa
samassa suhteessa kuin sitä ovat vahvistamassa sävyisyys, nöyryys ja rakkaus.” Toisessa
kokoelmassa hän sanoo: ”Vapauden lakia luetaan todellisen tiedon avulla, sen
tajuaminen ilmenee käskyjen täyttämisenä ja se toteutuu täydellisesti
Kristuksen armahtavaisuudessa.”
Paavali ja Markus eivät puhu tiedosta, jota ihmisen
tieteellinen toiminta tuottaa. Oikea, todellinen tieto viittaa heidän
kirjoituksissaan Jumalan tuntemiseen. Sen metodiikkaa he kuvaavat
vastavuoroisena yhteytenä, joka kiteytyy sanassa agape, rakkaus.
