Ekskursioni
hepreankielisiin sanoihin näyttää jatkuvan. Ensimmäisessä tätä teemaa
koskettavassa postissa lupasin palata tuonnempana tsedek-sanan merkityssisältöön, mutta lupaus unohtui.
Kesäviikonloppujen liturgioissa luetaan Paavalin roomalaiskirjettä. Siinä
toistuu tavan takaa ”vanhurskaus”, joka voi olla Jumalan vanhurskautta, viitata
vanhurskaaseen ihmiseen tai vanhurskauden tekoihin. Ymmärsinkö mitä luin? En,
eikä muu auttanut kuin palata tutkimaan Strongin konkrdanssisanakirjaa, jossa
vanhurskauden hepreankielinen sana on tsedek. Sana esiintyy Vanhassa testamentissa
118 kertaa.
Tsedek esiintyy mm. kolmannessa Mooseksen kirjassa yhteydessä, joka korostaa
oikeutta ja oikeudenmukaisuutta: "Älkää oikeutta jakaessanne tehkö
vääryyttä. Älä ole puolueellinen köyhän hyväksi, mutta älä myöskään suosi
mahtavaa, vaan ole lähimmäisesi tuomarina oikeudenmukainen” (19:15). "Älkää
pettäkö jakaessanne oikeutta, älkää myöskään mitatessanne pituutta, painoa tai
tilavuutta. Teillä tulee olla virheetön vaaka, ja punnusten, eefa-mitan ja
hin-mitan on oltava oikeat (19:35-36).
Jesajan kirjassa tsedek esiintyy 25 kertaa. Esimerkiksi
”… minä säädän oikeuteni kansojen valoksi. Minun vanhurskauteni on lähellä, minä
tuon pelastuksen ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta… Kuulkaa minua, te
jotka tunnette oikeuden, te joilla on minun lakini sydämessänne: -- Älkää
pelätkö ihmisten pilkkaa, älkää säikkykö heidän herjauksiaan!” (51:4-7).
Jumalan vanhurskaus voidaan tässä tulkita hänen oikeudenmukaisuudekseen, sillä
kaipa Jumala nojautuu lakiin, joka on hänestä itsestään lähtöisin.
Mutta
vanhurskaudeksi on usein käännetty myös tsedaka. Se on samaa juurta
kuin tsedek, mutta feminiinimuotoa. Vanhurskaus sisältää tässä merkityksessään
anteliaisuuden. Antaminen on oikeudenmukaista, ja sen vuoksi se ilmaistaan
käskynä kolmannessa Mooseksen kirjassa: "Kun korjaat maassasi satoa, älä
leikkaa pelloiltasi viljaa reunoja myöten äläkä korjaa maahan pudonneita tähkiä
leikkuun jälkeen. Älä myöskään suorita jälkikorjuuta viinitarhassasi äläkä
poimi maahan varisseita rypäleitä. Jätä ne köyhiä ja muukalaisia varten.” (10:9-10)
Viidennessä
Mooseksen kirjassa käsky toistetaan: "Kun olette ravistaneet oliivit
puistanne, älkää palatko keräämään jäljelle jääneitä oliiveja; ne kuuluvat muukalaiselle,
orvolle ja leskelle. Kun olette korjanneet viinitarhanne sadon, älkää
suorittako jälkikorjuuta, vaan antakaa muukalaisen, orvon ja lesken korjata
loput. Muistakaa, että itse olitte orjina Egyptissä.”
Anteliaisuus on
oikeudenmukaisuutta. Jumala muistuttaa, että israelilaiset elivät itse
muukalaisina vieraalla maalla. Asuessaan nyt maassa, joka vuotaa maitoa ja
hunajaa, he eivät saa runsauden keskellä unohtaa historiaansa. Siksi heidän
velvollisuutensa on pitää huolta muukalaisista, leskistä ja orvoista.
Tsedaka sai Israelissa kulttuurikehityksen myötä erilaisia muotoja. Almut ja
kymmenykset, joista Jeesus puhuu, olivat Jumalan käskyn toteuttamista.
Vuorisaarnassa hän muistuttaa: "Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne
ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta isältänne. Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät
tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti:
he ovat jo palkkansa saaneet. Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä
oikea tekee, jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen,
mikä on salassa, palkitsee sinut.”
Anteliaisuus voi
tosiaan muuttua hurskauden osoitukseksi, oman vastuuntunnon näyttämiseksi
muille. Se lakkaa olemasta moraalinen velvollisuus ja muuntuu sosiaalisen
vuorovaikutuksen välikappaleeksi, keinoksi erottautua. Tämän Jeesus kuvaa
vertauksessaan fariseuksesta ja publikaanista. Fariseus rukoili: ”Jumala, minä
kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit,
huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja
maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.”
Jeesus käyttää
usein opetuksessaan äärimmäisiä kontrasteja. Niin tässäkin. Publikaanit keräsivät
veroa miehittäjähallinnolle ja pidättivät siitä osan itselleen, kuten Sakkeus. Vertaus jatkuu:
Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta
kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'
”Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.” Jeesus
haluaa vertauksella osoittaa, ettei fariseuksen rukouksessa ollut puhettakaan tsedakasta, vaikka hän viittasi kymmenysten antamiseen. Hän maksoi
kymmenyksiä vain pönkittääkseen omaa vakuuttuneisuutta hurskaudestaan.
Tsedakaan sisältyy vastavuoroisuuden ajatus, kuten
uskollisuutta ja luotettavuutta ilmaisevaan hepreankieliseen emunah-sanaan. Lahjan saajan
velvollisuutena on käyttää lahja vastuullisesti. Keskiajalla elänyt juutalainen
filosofi Maimonides harrasti aristoteelista luokittelua samaan tapaan kuin
Tuomas Akvinolainen. Hän esitti tsedakalle
kahdeksan muotoa. Niistä korkein pitää sisällään vastavuoroisuuden idean:
lahjan tarkoituksena on antaa tarvitsevalle mahdollisuus auttaa sen turvin
itseään. Alinta tasoa luonnehtii antajan vastentahtoisuus.
Lahjan saajan
vastuullisuus ilmenee myös Jeesuksen opetuksessa. Lesken ropo Luukkaan
evankeliumissa on kertomus köyhän tsedakasta:
Jeesus näki, kuinka eräs köyhä leskivaimo pani Jerusalemin temppelin uhriarkkuun
kaksi pientä lanttia. Hän sanoi: "Totisesti: tämä köyhä leski antoi
enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki nuo muut antoivat lahjansa liiastaan,
mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi."
Saajan vastuu on
olennainen myös Jeesuksen vertauksessa palvelijoille uskotuista rahoista. Jeesuksen
suhtautuminen palvelijaan, joka sai vain yhden talentin, on tuntunut minusta oudolta.
Se tulee ymmärrettäväksi, kun sitä lähestyy tsedakan
näkökulmasta:
Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi:
'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et
ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin
ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.' Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska
palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja
kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt
viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin
korkoineen. -- Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on
kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin,
mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo
kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.'
Matteuksen
evankeliumissa vertaus palvelijoille uskotuista rahoista on juuri ennen
Jeesuksen puhetta viimeisestä tuomiosta. Tsedaka
– velvollisuus antaa tarvitseville ja pitää heistä huolta on oikeudenmukaisen
tuomion ainoa peruste: ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun
oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte
minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja
te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te
tulitte minun luokseni.”
