Suurta paastoa edeltää ortodoksisessa kalenterissa kolme
paastoon valmistavaa sunnuntaita. Niiden evankeliumitekstit sisältävät kolme
Jeesuksen esittämää vertausta. Jokaisessa rinnastetaan kaksi suhtautumistapaa
kolmeen kohteeseen. Kohteiden keskinäinen painotus vaihtelee. Vertaus
fariseuksesta ja publikaanista kuvaa fariseuksen omahyväistä suhdetta itseensä
ja kuinka se välittää hänen suhtautumistaan toisiin ihmisiin ja Jumalaan: ”Jumala,
minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit,
huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. ”Minä paastoan kahdesti
viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.” Publikaanin
suhde Jumalaan taas välittää hänen kokemusta itsestään: ”Hän ei tohtinut edes
kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole
minulle syntiselle armollinen!'”
Tuhlaajapojan sunnuntain, jota vietimme tänään, vertaus kertoo
veljeksistä. Nuorempi poika pyytää isää jakamaan heille perintöosuutensa, ottaa
omansa ja lähtee toiseen maahan. Vanhempi veli jää kotiinsa. Kaiken
omaisuutensa tuhlattuaan nuorempi veli menee itseensä, katuu ja päättää palata
takaisin isän luo. Hän ei odota isältä kovinkaan myötämielistä vastaanottoa.
Nähdessään poikansa jo kaukaa, isä juoksee hänen luokseen ja sulkee hänet
syliinsä. Isä teurastuttaa syöttövasikan paluujuhlaa varten. Kun vanhempi veli
palaa pellolta, hän kuulee juhlan ääniä ja kysyy, mitä on tekeillä.
Palvelija vastasi: 'Veljesi tuli
kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä
takaisin.' Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä
tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: 'Kaikki nämä vuodet
minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi
täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista
juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee,
tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle
syöttövasikan!' Isä vastasi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun
luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy
iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli
kadoksissa mutta on nyt löytynyt.'
Vanhemman veljen sanankäyttö kuvastaa hänen suhdettaan isään:
”… olen raatanut sinun hyväksesi” ja ”et
ole antanut edes vuohipahaista”.
Hänen palveluksensa on ollut ilotonta ja voimia kuluttavaa. Hänen suhtautumisensa
työhönsä sävyttää hänen suhtautumistaan isään: isä näyttäytyy hänelle
hyväksikäyttävänä ja kitsaana. Hänellä ei ole vähäistäkään kosketusta isän
rakkauteen. Hän ei muista, että hän sai yhtä suuren osuuden isän perinnöstä kuin
veljensä. Siksi hänen mielensä täyttyy kateudesta, kun hän havaitsee isän ja
pikkuveljen rakastavan, vastavuoroisen yhteyden, jolta hän on syystä tai
toisesta sulkenut sydämensä.
Melanie Klein olisi iloinnut tästä esimerkistä.
Hänen mielestään kateus on aina fantasian sävyttämä tunne. Fantasiassa toisella
on jotakin, minkä itse kokee itseltä puuttuvan, tai toisilla on ideaalinen
yhteys keskenään, jonka ulkopuolella kokee itsensä olevan. Kateuden tunteelta
voi suojautua kolmella tavalla. Voi pyrkiä varastamaan tai riistämään itselleen
fantasiakohteen, jonka kokee toisella olevan. Vaihtoehtona voi turmella kohteen
toiselta tai yrittää pilata toisen ilo. Kolmanneksi voi sanoutua irti ja yrittää
mitätöidä kohteen arvo omissa mielikuvissaan. Tuhlaajapojan veli soveltaa tätä
vastaamistapaa.
Ensi sunnuntai on Tuomiosunnuntai. Silloin luetaan Jeesuksen
vertaus Matteuksen evankeliumista. Siinäkin kuvataan kaksi suhtautumistapaa
kohteeseen. Kohteiden keskinäiset suhteet poikkeavat kahden edellisen
vertauksen kudelmasta. Nyt ei ole kysymys ihmisen suhteesta itseensä ja kuinka
se välittää ihmisen suhtautumista muihin ihmisiin ja Jumalaan. Ei myöskään
suhteesta Jumalaan, ja kuinka se välittää suhtautumista kanssaihmisiin.
Vertauksessa viimeisestä tuomiosta korostuu ihmisen suhtautuminen lähimmäiseen
jota ei voi erottaa suhtautumisesta Jumalaan. Tuomion perusteena on rakkauden
kaksoiskäsky: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. ”Totisesti:
kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te
olette tehneet minulle.”
