Näin Annika Mutanen otsikoi Tiede-lehden jutussa vuonna 2014 hakukoneiden politiikkkaa suodattaa hakusanojen tuloksia käyttäjän aiempien hakujen nojalla. Personointi on käyttäjälle näkymätöntä, ja olemme ilmeisesti sopeutuneita sen rajaamaan todellisuudenkuvaan. Havahduin tähän eilen, kun etsimme Heidelbergissä ruokapaikkaa hotellin läheltä. Minä sain puhelimeeni vain saksalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita. Vaimon puhelimeen Google osoitti kahdensadan metrin päässä olevan italialaisravintolan. Vaihtelin oman sovellukseni hakuehtoja, mutta Google oli päättänyt, etteivät italialaiset eivätkä etniset ravintolat ole minun makuuni.
Some-palvelut myyvät palvelujen tuottajille kohdennettua mainontaa. Olisin ravintolan omistajana tosi vihainen siitä, että hakukone valikoi potentiaalisia kävijöitä pois heidän aiempien valintojensa nojalla. Voi olla, että ravintola ei ole maksanut kynnysrahaa, joka varmistaisi näkyvyyden Googlen palveluissa. Se ei kuitenkaan selitä sitä, että ravintola näkyi vaimon puhelimessa.
Mietin, miten Google oli päätynyt tulkitsemaan makupreferenssini näin erikoisella tavalla. Olen matkan aikana lukenut puhelimella Badische Zeitungia ja muita saksalaislehtiä. Muuta saksalaismielistä toimintaa en ole harjoittanut. Algoritmin päätelmä jää salaisuudeksi. Vanha sanonta "ihminen päättää, Jumala säätää" on muutettava muotoon "ihminen päättää, algoritmi säätää".
