Kaksi Messiasta

Luen parhaillaan Brad Youngin kirjaa “Jesus, the Jewish theologian”. Seuraavana lukulistalla on David Flusserin teos ”Judaism and the origins of Christianity”.  Molemmat edustavat uutta, ekumeenista tutkimusta, joka pyrkii sijoittamaan Jeesuksen ja hänen opetuksensa ajanlaskun alun Mooseksen lain ja profeettojen kirjoitusten tulkintaperinteeseen ja Jerusalemin toisen temppelin juutalaisuuteen.

Youngin tärkeänä lähdeaineistona on Vanhan testamentin kirjoitusten ohella Talmud, johon juutalaiset oppineet kokosivat ns. suullisen Tooran tulkintaperinnettä, sitä valottavia kertomuksia ja keskusteluja. Kirjoituksiksi ne koottiin 200-500 jKr Babyloniassa ja Jerusalemissa kahdeksi versioksi.

Kirkon perinteessä Vanhan testamentin tärkein tehtävä oli perustella Jeesuksen messiaanisuus. Se ilmenee erityisen selvänä ortodoksisen kirkon parimiateksteissä, joita luetaan juhlapäivien vigilioissa. Epäilemättä teksteissä on paljon ennusmerkeiksi kelpaavaa.

Young kiinnittää huomion uudenlaiseen näkökulmaan: profeettojen kirjoituksissa esiintyy kaksi Messias-kuvaa. Toinen on kuningas, Daavidin kaltainen, joka vapauttaa Israelin kansan orjuudesta ja hajaannuksesta. Toinen on Jesajan kirjan ja Psalmien kärsivä Jumalan palvelija, joka nöyryydellään ja kuuliaisuudellaan kutsuu ihmisiä Jumalan valtakuntaan, toteuttamaan hänen lakinsa määräyksiä. Tärkein niistä on rakkauden kaksoiskäsky – rakasta Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Rooman valtakunnan ja sen etuja palvelevien vasallikuninkaiden orjuutuksessa Jeesuksen ajan juutalaiset odottivat kuningas-Messiasta, mutta heille ilmestyikin rabbi, joka tulkitsi Tooran säännöksiä Jumalan hengen lakina. Sen määräykset Jumala tulisi profeettojen ennustusten mukaan  kirjoittamaan ihmissydämiin. Ylösnousemuksen jälkeisenä helluntaina niin tapahtui.

Vanhan testamentin kaksi Messias-käsitystä selventävät Jeesuksen opetusta itsestään ja itse ennustusten sisällöstä. Kun hän puhuu opetuslapsilleen toisesta tulemisestaan, hän viittaa Danielin kirjan apokalyptiseen Messias-kuninkaaseen. Koko hänen julkinen toimintansa ennen Jerusalemin tapahtumia ilmentää kuitenkin Jumalan tahtoa toteuttamaan syntyvän Messiaan profetiaa.

Tämä tulkinnallinen näkökulma on avannut minulle kokonaan uuden tavan lukea Daavidin psalmeja. 

Ne ovat kuin Jeesuksen elävää puhetta itsestään, tehtävästään ja häntä ympäröivän yhteisön tavoista suhtautua siihen. Ote psalmista 40 olkoon yksi esimerkki:

Minä haluan kertoa teoistasi – niitä on enemmän kuin voin luetella.
Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua, polttouhria ja syntiuhria sinä et pyydä,
mutta sinä teit minulle kuulevat korvat.

Siksi minä sanoin: ”Nyt olen tullut, Herra. Kirjaan on kirjoitettu, mitä minun pitää tehdä.
Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni.” Minä julistan sinun vanhurskauttasi temppeliin kokoontuneelle kansalle, en lakkaa siitä puhumasta. Herra, sinä tiedät sen!

Jeesus ei asettanut Jumalan armoa ja hänen lakinsa käskyjä vastakkain. Hän sanoo Vuorisaarnassa: ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.” Psalmin säkeet kuvaavat samaa asennetta.