Paaston toinen sunnuntai on omistettu Gregorios Palamakselle. Hän on toinen, jonka tekstit ovat ehkä eniten vaikuttaneet omaan hengelliseen kehitykseeni. Toinen on Palamasta tuhat vuotta aiemmin elänyt Gregorios Nyssalainen. Molemmat kirjoittavat paradoksista. Miten on mahdollista olla yhteydessä johonkin, jota on mahdotonta havaita aistein; joka on kaikkien hänestä muodostettujen käsityksen tavoittamattomissa? Yhteys on mahdollinen, ja se toteutuu rukouksessa niin kuin Vaeltajan kertomuksissa kuvattiin.
Yhteys on elävä, jos ihmisellä on toiseuden tajua. Se tarkoittaa, että hän tunnistaa mielikuviensa kuuluvan hänen sisäiseen maailmaansa. Tämän erottelun säilyttäminen on vaikeaa näkyvässä maailmassa. Kuinka paljon vaikeampaa se onkaan, kun kohteena on näkymätön. Olen taas Mooseksen lain toisen käskyn äärellä. Suuren Paaston sunnuntait ovat kuin hengellisen kehittymisen tikapuut. Ensimmäisenä sunnuntaina muistutetaan kuvan ja kuvattavan samastamisen vaarasta, mitä ikonoklasmi pohjimmiltaan merkitsi. Toinen avaa mystisen yhteyden tien - yhteyden kuvaamattomaan.
Kun ihminen asettuu elävään dialogiin Jumalan kanssa, alkaa kehitys, jota Gregorios Nyssalainen luonnehtii näin: "... vaikka uusi siunaus saattaa olla suurempaa kuin mihin olimme osallisia aiemmin, se ei pane rajaa päämäärällemme. Pikemminkin tapahtuu, että saavutettu hyvä tulee uusien hyvyyksien alkulähteeksi niille, jotka etenevät kohti täyteyttä. Näin heidän kohoamisensa ei pysähdy, vaan he etenevät uudesta alusta seuraavaan, eikä uusien hyvyyksien alku koskaan rajoitu itseensä. Sillä niiden kaipaus, jotka etenevät tällä tavoin, ei koskaan pysähdy siihen, minkä he jo ymmärtävät. Alati suuremmalla halulla ihminen kohoaa seuraavalle edessä olevalle ymmärryksen tasolle. Näin hän matkaa yhä korkeampien seutujen halki kohti Transsendenssia."
Pyhä Gregorios viittaa kommentillaan apostoli Paavalin kirjeeseen filippiläisille, jossa tämä sanoo: "En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni
tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin
saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut
minut omakseen. Veljet, en katso vielä päässeeni
siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni
sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä
on edessä."
Hengellinen kehittyminen toteutuu yhteydessä, ja se on päättymätöntä. Miten kaukana tästä ajattelusta ovatkaan dogmit ja doktriinit.
