Olen palannut minua vuosi sitten askarruttaviin kysymyksiin. Olen taas vastakkain hengen kohteellisuuden kanssa, johon Vuorisaarnan ensimmäinen lause "Autuaita ovat hengessään köyhät..." minut johdatti. Kysymys on kiertynyt eteeni talven tapahtumien ja pääsiäisajan tekstien välittämänä.
Vuoden kuluessa on mielessäni tapahtunut yhtä ja toista. Olen entistä etääntyneempi hellenistisestä sielunkäsityksestä ja sen synnyttämistä paradokseista, kuten sielun kohtalosta kuoleman jälkeen tai ruumiin, sielun ja hengen suhteista. Tämä ajattelun kehitys on vaikuttamassa tapaan, jolla nyt hahmotan Johanneksen evankeliumin tekstejä.
Kirkkaan viikon, viime torstain evankeliumitekstissä kuvataan Jeesuksen ja Nikodemoksen kohtaaminen. Se pani minut taas miettimään juutalaisuuden ihmiskuvaa. Kreikkalaista sielua ei tekstistä löydy. Me olemme eläviä olentoja. Elämme niin kauan kuin hengitämme, ja elämä ilmenee elämänvoimana, toimintana. Ruumis palaa maaksi, kun henki on lähtenyt. Luomiskertomuksessa tämä yksinkertainen ihmiskuva ilmaistaan sanomalla, että Jumala puhalsi hengen maan tomusta muovaamaansa ihmisruumiiseen.
Nikodemos tulee Jeesuksen luo yöllä, sillä neuvoston jäsenenä hän ei voi ilmaista kiinnostustaan julkisesti. Hän on vakuuttunut siitä, että Jeesus on Jumalan lähettämä opettaja, ja että Jumala on hänen kanssaan. Jeesus antaa vastauksessaan avaimen ymmärtää, millä tavalla Jumala on hänessä läsnä: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti,
ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." Nikodemos ilmaisee materialistisen ihmiskäsityksensä sillä, että hän ei ymmärrä Jeesuksen vastausta. Hän kysyy: "Miten joku voisi vanhana syntyä?
Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja
syntyä toisen kerran?"
Jeesus täsmentää, mitä hän tarkoittaa uudesti syntymisellä: "Totisesti, totisesti: jos ihminen
ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan
valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa,
mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu
sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä
uudesti.'..."
Puhuessaan vedestä ja Hengestä Jeesus viittaa kasteeseensa. Kun Johannes kastoi hänet Jordanissa, hän näki Jumalan hengen laskeutuvan päälleen kuin kyyhkynen. Tämän hengen voimalla hän tekee tunnustekoja, joiden vakuuttamana Nikodemos tuli käymään. Se on Henki, joka avaa näkemään Jumalan valtakunnan. Kasteessa ihmisen pojasta tuli Jumalan poika. Kumpikin sanonta viittaa Vanhan Testamentin profeetallisiin kuvauksiin, joita Jeesus käyttää puhuessaan itsestään ja tehtävästään. Jeesuksen kaste ei ole ihan tavanomainen hengellinen herääminen. Syntyminen vedestä ja Hengestä viittaa Jumalan Voidellun, Messiaan syntymiseen, joka oli ennustettu kirjoituksissa.
Nikodemos on vakuuttunut siitä, että Jumala on Jeesuksen kanssa. Jeesus yrittää auttaa häntä ymmärtämään, miten se tapahtuu. Hän asettaa "lihan" ja "Hengen" toistensa vertailukohdaksi. Lihassakin on henki, kuten luomiskertomuksessa on todettu. Se on kuitenkin langenneessa tilassamme rajautunut näkyvän maailman kohteisiin - "lihaan". Ihmisen henki on kohteellista, ja "lihan" kohteet ovat niitä, joista ihminen etsii kadottamaansa yhteyttä eläväksi tekevään Jumalan henkeen. Langenneessa tilassaan hminen jää näkyvän maailman vankeuteen: "Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa." Isolla alkukirjaimella kirjoitettu Henki on uuden sntymän lahja. Se avaa mahdollisuuden näkymättömän näkemiseen. Nikodemoksen oli vaikea ymmärtää tästä mitään. Hänen ihmiskuvasaan ei ole "hengen" ja "Hengen" eroa.
Johanneksen kuvaama kohtaaminen on itse asiassa vertauskuvallinen täsmennys väitteestä, joka sisältyy jo hänen evankeliuminsa ensimmäisiin jakeisiin. "Hän tuli omaan maailmaansa,
mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. He eivät ole syntyneet verestä,
eivät ruumiin halusta,
eivät miehen tahdosta,
vaan Jumalasta." (Johannes 1: 11-13) Jo tässä puhutaan hengellisestä syntymästä, jota Jeesuksen ja Nikodemoksen vuoropuhelu täydentää.
Uudessa suomennoksessa puhutaan "oikeudesta" tulla Jumalan lapsiksi, aiemmassa käännöksessä puhuttiin voimasta. Se on minusta osuvampaa, sillä henki ilmenee ihmisessä elämänvoimana. Jeesuksen Nikodemokselle kuvaama syntyminen ei ole juridinen tapahtuma. Voimasta on kysymys, ja sen Nikodemoskin oli ymmärtänyt Jeesuksen tunnustekojen perusteella.
