German Wingsin reittikoneen tahallinen tuhoaminen asettaa taas kerran kysymyksen, miten ihminen pystyy käsittämättömiltä näyttäviin tekoihin. Se on ilmeisesti ollut mielessäni kun olen viime päivinä kuunnellut kirkkomme palvelusten tekstejä.
Keskiviikon ehtoopalveluksessa olimme aterialla Betaniassa, spitaalia sairastaneen Simonin talossa. Matteus kuvaa kuinka Jeesuksen luokse tuli nainen,
jolla oli alabasteripullossa hyvin kallista
tuoksuöljyä. Jeesuksen aterioidessa nainen vuodatti
öljyn hänen päähänsä. Opetuslapset paheksuivat naisen toimia: "Millaista
haaskausta! Olisihan sen voinut myydä hyvään
hintaan ja antaa rahat köyhille." Johannes täsmentää evankeliumissaan, että paheksuja oli Juudas Iskariot: "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta
denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille." Tätä
hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt
köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro
oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja
rahoja ominaan.
Tämän tapahtuman jälkeen Juudas lähti ylipappien luo ja kysyi:
"Paljonko maksatte minulle, jos toimitan hänet
teidän käsiinne?" Hän meni ilmeisesti tuoksuoljystä pahasti pois tolaltaan, ja hoiti maltin ja rahan menetyksen kiiruhtamalla Jeesuksen vastustajien leiriin.
Torstaina Juudas ei näytä olevan tietoinen siitä, mitä hän oli edellisenä päivänä tehnyt, kun Jeesus oli opetuslastensa kanssa pääsiäisaterialla. Heidän syödessään Jeesus
sanoi: "Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut." Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa
jälkeen kysellä: "Herra, en kai se ole minä?" Jeesus vastasi heille: "Minut kavaltaa mies,
joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen
Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa
hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee
Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi
parempi, ettei hän olisi syntynytkään." Silloin
Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: "Rabbi, en kai se
ole minä?" "Itsepä sen sanoit", vastasi Jeesus.(Matteus, 26:21-25).
Teeskenteleekö Juudas? Olen aiemmin ajatellut näin, ja se on varmaan aika tavallinen tapa suhtautua Juudaksen kysymykseen. Lentokoneen tuhoaminen on pannut minut miettimään psyykkisen dissosiaation voimaa tämänkaltaisissa tapahtumissa. Kuinka "tavallinen mukava poika" sopii yhteen harkitun kylmäverisyyden ja toisten elämästä piittaamattoman käyttäytymisen kanssa? Kuinka raivostunut äiti pystyy ohjaamaan autonsa päin bussia, jossa hänen miehensä matkustaa, ja tappamaan lapset itsensä lisäksi? Kuinka juutalaisten tuhoamisleirejä johtaneet miehet saattoivat palata
työpäivän päätteksi kotiin vaimon ja lastensa luo tavalliseen
perhe-elämään?
Dissosiaation voima piilee siinä, että se erottaa toiminnan kohteet toisistaan välittömän tunnetilan mukaan ja katkaisee myös muistin toiminnan. Ihmisen mielessä hyvä voi muuttua pahaksi, rakastettu viholliseksi, kunnioitettu halveksituksi. Kun muutos tapahtuu, jälkimmäinen mielikuva pyyhkii kokonaan pois edeltävän kokemuksen. Juudas meni pois tolaltaan, koska hän oli samastunut rahakukkaroon, josta huolehtiminen oli hänen tehtävänsä. Kirkkoveisussa todetaan, että hän sairasti rahanhimoa.
Himoksi yltyvä käyttäytyminen on miltei aina yhteydessä dissosiaatioon. Monet nykyään tunnistetut addiktiiviset ilmiöt, kuten peli- tai päihderiippuvuus, hallitsematon syöminen, seksiaddiktio, jne. ovat sellaisia, joita hengellisissä teksteissä nimitetään himoiksi. Joutuessaan jonkin tunnetilan valtaan ihminen ei pysty harkitsemaan eikä arvioimaan toimintaansa. Hän ei saa kosketusta mielentilaan, jossa hän kykenee toimimaan ollessaan levollinen. Kun levollisuus palaa, hän ei enää saa kosketusta äskeiseen kiihtymykseensä. Vaikeimmissa dissosiaatioissa hän ei edes muista tapahtunutta.Tämän valossa on mahdollista ymmärtää Juudaksen ahdistunut kysymys "Rabbi, en kai se ole minä?"
Juudaksen mielentilat vaihtelevat. Nykypäivän psykiatriassa hän todennäköisesti saisi epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin. Ehtoollisaterialta noustuaan hän lähtee ylipappien ja hallitusmiesten luo ja johtaa heidän miehensä Getsemaneen, jossa tietää Jeesuksen olevan. Hänen kylmäverisyytensä on aukoton. Hän asettuu täydellisesti pidättäjien auttajaksi. Kun yö on ohi, hän tajuaa, mitä on tehnyt: Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki että Jeesus
oli tuomittu kuolemaan, hän katui tekoaan. Hän vei
saamansa kolmekymmentä hopearahaa takaisin
ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: "Tein
väärin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he
vastasivat: "Mitä se meitä liikuttaa? Omapa on
asiasi." Silloin Juudas paiskasi rahat
temppeliin, meni pois ja hirttäytyi.(Matteus 27:3-4)
Juudas heräsi ja katui tekoaan. Hirvittävä syyllisyyden tunne oli varmasti aito. Hän meni vain väärään paikkaan hakemaan sille huojennusta. Ylipappien ja kansan vanhimpien hyytävä välinpitämättömyys jätti hänet yksin syyllisyyteensä. Raha, jonka henkilökohtainen merkitys oli keskiviikkona pannut Juudaksen mielen sekasortoon, oli nyt muuttunut pahaksi, rikoksen symboliksi. Niiden paiskaaminen ylipappien jalkoihin oli symbolinen teko. Se ei kuitenkaan sovittanut syyllisyyttä, ja Juudas hirttäytyi.
Juudaksen kohtalo on tragedia. Jeesus sanoi, että olisi ollut parempi, kun hän ei olisi syntynytkään. Hänestä tuli epävakaudessaan yksi niistä, jotka osallistuivat kirjoitusten toteutumiseen.
