Jatkan Buberin hengellisyyttä ja uskontoa pohtivan tekstin
esittelyä. Buber sanoo, ettei kukaan tunnista ihmisen sisäisen jakautuneisuuden
syvyyttä niin kuin juutalainen. Tästä jakautuneisuudesta puhuvat myös Paavali
ja Jaakob. Kirjeessään roomalaisille Paavali sanoo:
”Tiedänhän, ettei minussa,
nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä
tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä
pahaa, mitä en tahdo.” Apostoli Jaakob puolestaan kirjoittaa ”Joka epäilee, on
kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. Älköön sellainen luulko saavansa
Herralta mitään, kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee.”
Hengellinen kehitys on tie, joka johtaa jakautuneisuuden
tilasta kohti eheytymistä. Tien alkupisteenä on valinnan tekeminen, päätös,
kääntyminen. Buber huomauttaa, että tämä on myös Jeesuksen opetuksen alkukohta
synoptisissa evankeliumeissa. Kasteensa ja erämaakilvoittelunsa jälkeen Jeesus
palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: "Aika on
täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä
sanoma!" Matteuksen evankeliumissa kehotus on tiiviimpi:
"Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!"
Kääntyminen on tietoinen, tahdonalainen päätös lähteä kohti
Jumalan valtakuntaa, Buberin sanoin se on sisäisen jakautuneisuuden voittamista
ja Jumalan tahdon todellistamista tässä maailmassa. Ihminen alkaa kehityksensä
kohti eheytymistä jakautuneisuuden tilassa. Se näyttäytyy hyvin
apostoli Jaakobin lausumassa. Kahtaalle horjuva ihminen on tekemisessään
epävakaa. Paavali jatkaa kuvaustaan ihmisen jakautuneisuuden voimasta
kirjeessään roomalaisille seuraavaan tapaan: ”Huomaan siis, että minua
hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.
Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen
toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen
ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa
minut tästä kuoleman ruumiista?” Paavalin vastaus, jonka Buber vahvistaa, on,
että sen tekee Jumala itse, jos ihminen koko olemuksellaan kääntyy hänen
puoleensa.
Tämä ymmärrys Jumalan ja ihmisen yhteyden eheyttävästä
voimasta sisältyy Uuden Testamentin evankelistojen kertomuksiin Jeesuksen
parantamisihmeistä. Erityisen vaikuttava kuvaus eheytymisen ja synnin
yhteydestä on Markuksen evankeliumin kertomus halvaantuneen parantamisesta.
Jeesuksen luokse ”oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä
miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen
eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon
tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus
näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi
annetaan anteeksi." Kun paikalla olevat lainopettajat paheksuivat
Jeesuksen sanoja mielessään, tämä vastasi heille: "Kuinka te tuollaista
ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan
anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te
tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä
anteeksi" - - hän puhui nyt halvaantuneelle -- "nouse, ota vuoteesi
ja mene kotiisi."
Jeesus käyttää synti-sanaa samassa merkityksessä kuin
Paavali. Synnissä ei ole kyse yksittäisten tekojen moraalisesta arvioinnista,
vaan ihmisen sisäisen tilan jakautuneisuudesta. Synnin orjuus on kyvyttömyyttä ylittää
jakautuneisuus, ihmisen olemuksellinen kahtalaisuus. Tässä on Buberin Minä-Sinä
ja Minä-Se erottelun lähtökohta. Kääntyminen merkitsee paluuta Se-maailmasta
Sinä-kohtaamiseen. Markuksen kertomus halvaantuneen parantumisesta on tämän
käänteentekevän kohtaamisen kuvaus. Siksi Jeesus sanoo ”Sinun syntisi annetaan
anteeksi.” Eheytyminen on paluuta Jumalan yhteyteen, halvaannuttavan
jakautuneisuuden voittamista. Anteeksianto ja paraneminen ovat kääntymyksen
hedelmiä. Buber ei viittaa Markuksen kertomukseen, mutta hänen tulkintansa
kääntymyksen ja eheytymisen yhteydestä on sama. Jumala ei voi parantaa ihmistä
hänen kahtalaisuudestaan, ellei ihminen sitä sydämestään halua. ”Etsikää, niin
te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.”
