Kääntyminen, eheytyminen ja Jumalan todellistaminen
maailmassa ovat Buberin Jüdische Religiosität esseessä hengellisen kehittymisen
kolme peruspilaria. Näkyvän maailman moninaisuudessa pirstoutunut ihminen ei
omin voimin kykene voittamaan halujaan, jotka kiinnittyvät milloin mihinkin
kohteeseen. Jumala loi alussa ihmisen vapaaksi eikä voi auttaa häntä, ellei hän
sitä itse tahdo. Siksi eheytymisen ensimmäinen pilari on kääntyminen. Se
edellyttää tahtoa, päättäväisyyttä:
”David puhuu Jumalalle: ’Älä anna
pahan halun hajottaa minua, vaan tee sydämeni ehjäksi.’ Vielä selvemmin
sanottuna: ’Vain ehyenä (t.s. kun olet kääntymyksellä voittanut sisäisen
kahtalaisuutesi) sinulla on osa Herrassa, Jumalassasi.’ Paatuneisuus,
päättämättömyys taas ovat kaiken pahan alkujuuri. Synti ei lopultakaan ole
mitään muuta kuin pysähtyneisyyttä. Mutta langennut, joka voimallisen päätöksen
avulla vapauttaa itsensä, tai hän, joka on vajonnut jakautuneisuutensa pohjaan
asti, mutta saattaa itsensä sieltä yhteyden tielle, tai hän, joka ottaa
käsiinsä liikkumattoman maakimpaleen ja muovaa siitä ihmisen, on Jumalalle
kaikista rakkain. Kuten Gemara asian ilmaisee: ’Paikkaan, jossa kääntyneet
seisovat, eivät täydellisen oikeamieliset voi astua.’ Suuri päätös on
ihmiselämän, oikeastaan koko maailman elämän korkein, jumalallinen hetki.” (s.
54)
Buberin teksti muistuttaa Jeesuksen vertausta Tuhlaajapojasta
Luukkaan evankeliumissa. Isä lahjoitti perinnön. Hän ei voinut mitään sille,
mihin poika päätti sen käyttää. Kun perinnön holtittomuuteensa tuhlannut poika
vihdoin päättää kääntyä takaisin kotiinsa, isä rientää poikaansa vastaan, kun
hän vielä on kaukana tiellä, ja antaa teurastaa syöttövasikan ilojuhlaan. Tuhlaajapojan
veli on aina ollut isän luona eikä ole siis ollut kääntymyksen tarpeessa.
Veljen tervetulojuhla on hänelle kova paikka: ”’Kaikki nämä vuodet minä olen
raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä.
Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni
kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt
omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!' Isä
vastasi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on
minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi
oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.'”
Miksi kääntynyt tuhlaaja saa osakseen jotakin parempaa kuin
sääntöjä noudattanut oikeamielinen? Jeesus viittaa samaan kuin Buber, joka
erottaa muotopuhtaan uskonnollisuuden elävästä hengellisyydestä. Kääntyminen on
paluun alku. Se avaa tien, jota myöten Jumala rientää vastaan. Entä ilojuhla,
onko se kuva tulevasta palkkiosta Jumalan valtakunnassa? Miksi Jumala iloitsee
ihmisen kääntymisestä? Kääntymys on paluuta sen toteuttamiseen, jota varten
Jumala Mooseksen kirjan luomiskertomuksissa loi ihmisen: ”Jumala sanoi: ’Tehkäämme
ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren
kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita
maan päällä liikkuu.’ Toisessa luomiskertomuksessa ”Herra Jumala asetti ihmisen
Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.” Ihminen on tässä
maailmassa Jumalan työtoveri, jos ihminen sitä haluaa. Ihminen vain kääntyi pois
kovin pian, ja koko Vanha Testamentti on kuvausta tästä loittonemisen ja paluun alituisesta
vuorottelusta ihmisyhteisössä.
