Tänään ortodoksinen kirkko viettää Kristuksen kasteen
juhlaa. Sen toinen nimi on Teofania, joka viittaa Jumalan ilmestymiseen
ihmisille kolminaisuutena. Juhlan troparihymni ilmaisee asian näin: ”Jordanissa
kastettaessa sinua, oi Herra, tapahtui, että ihmiset kumarsivat Pyhää Kolminaisuutta.
Sillä Isän ääni todisti sinusta, nimittäen sinua rakkaaksi Pojaksensa, ja
Henki, kyyhkysen muodossa vahvisti sen sanan totuuden.”
Jumalan kolminaisuus ilmenee jo Vanhan Testamentin ensimmäisissä
säkeissä. ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys
peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. Jumala
sanoi: ’Tulkoon valo!’ Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala
erotti valon pimeydestä…”
Kolminaisuus ilmenee alussa Jumalan, hänen henkensä ja hänen
sanansa ykseytenä. Kirjassaan Minä ja Sinä, Buber sanoo: ”Henki on sana.” Hän
haluaa korostaa sitä, että hepreankielen Ruah, joka sisältää aikaan saamisen
voiman on myös jäsentynyt, muotoa luova voima.
Jumalan ensimmäiset sanat voi ymmärtää Pojan syntymisenä. Tämä
ymmärrys sisältyy Johanneksen evankeliumin alun säkeisiin: ”Alussa oli Sana. Sana
oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki
syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä
oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole
saanut sitä valtaansa.”
Johannes toistaa Genesiksen alkusäkeen sisällön melkein
sellaisenaan. Hän myös vahvistaa näkemyksen, että sana on voima. Ilman Jumalan
henkeä ei ole Sanan voimaakaan. Uutta on se, miten Johannes jatkaa: ”Sana tuli
lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan,
kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.” Johannes ymmärtää, että Jumalan
ensimmäinen sana, hänen Henkensä valo, syntyy ihmiseksi ihmisten keskuuteen. Hänen
kolminaisuutensa, joka oli jo alussa, todellistuu ihmisenä Jeesuksessa. Tämä on teofanian juhlan sanoma.
