Maailman pelastuminen alkaa kääntymyksestä. Vanhan
Testamentin teksteissä se kuvautuu aina kansan kollektiivisena tekona. Israelin
kansa luopuu alituisesti Jumalasta ja kääntyy palvomaan ihmisten luomia
jumalankuvia. Ne ovat pettäviä harhakuvitelmia, jotka ajavat kansan tuhon
partaalle. Jesajan profetia alkaa luopumuksen kuvauksella: ”Minä kasvatin lapsia, saatoin heidät täyteen
mittaan, mutta uhmaten he ovat nousseet minua vastaan. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä
seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua. Voi syntistä kansaa, raskaasti rikkonutta sukua, pahantekijöiden perhettä, rikoksiin eksyneitä lapsia! He ovat luopuneet Herrasta, he ovat halveksineet Israelin Pyhää ja kääntäneet hänelle selkänsä.”
Profeettojen kirjoissa
toistuu alituisesti myös Jumalan lupaus, että hän antaa anteeksi ja unohtaa
kansan pahat teot, jos he kääntyvät takaisin harhateiltään. Hesekiel sanoo: "Ihminen,
sano israelilaisille: Te valitatte: 'Rikkomuksemme ja syntimme painavat meitä,
me näännymme niiden alle. Tämä on meidän loppumme.' Sano heille: Näin sanoo
Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan
että hän kääntyy teiltään ja saa elää. Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne!”
Ja Jeremia jatkaa: ”Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina
päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen
heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani… Minä
annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.”
Kun evankeliumitekstejä lukee Buberin avaamasta
näkökulmasta, tuntuu ettei Jeesus paljon muusta puhukaan kuin kääntymisestä ja
sen hedelmistä. Hän aloittaa toimintansa julistamalla ”Kääntykää, sillä Jumalan
valtakunta on tullut lähelle.” Kylväjävertaus sisältää neljä tapaa suhtautua
tähän valtakunnan sanomaan. Tien oheen pudonneet jyvät tarkoittavat ihmisiä,
jotka eivät kuule, eivätkä ymmärrä. Kalliolle pudonneet kuvaavat niitä, jotka
viehättyvät sanomasta, mutta eivät juurru siihen. Ohdakkeiden sekaan pudonneet
jyvät eivät tuota satoa, sillä Buberin Se-maailma rikkauksineen ja huolineen
tukahduttaa kehityksen. ”Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee
sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka
kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää."
Mutta niin kuin profeetat turhaan yrittivät saada
uppiniskaista kansaa kääntymään teiltään, Jeesus joutuu jakamaan heidän
murheensa. Kotikaupungin väki torjuu hänet, eivätkä Galilean naapurikaupungit
ole sen vastaanottavampia. "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos
teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa,
niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja
kääntyneet.”
Jeremia vertaa kääntyneen kansan osaksi tulevaa siunausta
juhlaan: ”Herra ilmestyi minulle, hän
tuli kaukaa ja sanoi: - Minä olen sinua aina rakastanut, Israel, siksi vedän
sinua luokseni uskollisesti. Minä rakennan sinut uudelleen, taas sinä nouset,
neitsyt Israel. Jälleen sinä koristaudut juhlaan, otat käteesi rummun, lähdet
karkeloon toisten iloitsevien kanssa! Sinä istutat taas viinitarhoja Samarian
vuorille. Ne, jotka istuttavat, saavat myös korjata sadon. Tulee päivä, jolloin
vartijat huutavat Efraimin vuorilla: Tulkaa, lähdetään Siioniin Herran,
Jumalamme, luo!”
Jeesuksen vertaus suurista pidoista toistaa Jeremian
lupauksen. Matteus kuvaakin pidot hääjuhlana. Luukas esittää sen näin: "Eräs
mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli
määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, kaikki on
jo valmiina.' Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita.
'Olen ostanut pellon', sanoi yksi, 'minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan
anteeksi, etten pääse tulemaan.' 'Ostin viisi härkäparia', sanoi toinen, 'ja
olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.' Kolmas
sanoi: 'Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.' Palvelija palasi ja
kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: 'Mene
kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot,
sokeat ja rammat.' Palvelija tuli sanomaan: 'Herra, olen tehnyt niin kuin
käskit, mutta vielä on tilaa.' Silloin
herra sanoi: 'Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan,
jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista,
jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!'"
Vertaus suurista pidoista on mitä osuvin kuvaus
alttiudestamme viehättyä Se-maailman asioista. Kiinnitymme näkyvään, ja
suljemme oven näkymättömään. Myös sananparreksi tiivistynyt vertaus Martasta ja
Mariasta sisältää tämän näkökulman. Martta alkaa väsyä vieraita palvellessaan.
Maria istuu Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa hänen puhettaan. Kun
Martta pyytää Jeesusta käskemään Mariaa avukseen, hän saa merkillisen
vastauksen: ”Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” Jos
tapahtumaa ajattelee käytännön näkökulmasta, Jeesus kuulostaa peräti
epäoikeudenmukaiselta. Pitäähän jonkun tehdä työt. Jeesus puhuu kuitenkin
kääntymyksestä ja sen hedelmistä. Hän aloittaa vastauksensa sanomalla: "Martta,
Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi
on tarpeen.” Kääntyminen on sydämen hajaannuksen voittamista ja paluuta
ykseyteen. Vanhan Testamentin kirjoituksissa se kuvataan maailmaan
hajaantuneen kansan paluuna maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.
