Sanojen merkitys

Uskonnollinen kieli sisältää sanoja, jotka toistuvat yhteisön rituaaleissa ja sen jäsenten kielenkäytössä. Armo ja laupeus ovat tällaisia sanoja. Ne ovat mukana lähes kaikissa kirkkojen rukouksissa. ”Armosta teidät on pelastettu” on muuntunut dogmaattiseksi lausumaksi, johon ihmistä kehotetaan uskomaan ikään kuin hän ymmärtäisi mitä armo ja pelastus tarkoittavat. Vaikeita sanoja on muitakin. Vanhurskaus on tällainen, paljon käytetty sana. ”…kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden” (Room. 3:23-24). Rupesin miettimään, ymmärränkö minä, mihin nämä sanat viittaavat.

Yksi tapa selventää sanojen merkityssisältöä on verrata tekstien käännösratkaisuja. Olen viime viikkoina käyttänyt mobiilisovellusta, joka tekee vertailun varsin helpoksi. Käytän 1930-luvun ja 1992 suomennoksia, Buberin saksannosta ja kahta hepreankielestä englanniksi tehtyä käännöstä. Buberin käännöksestä ei ole verkkoversiota, mutta ostin sen Buberin tuotantoa lukiessani. Käännösratkaisuissa sanojen merkitysten kirjo on hämmentävä. Seuraavassa on lyhyt näyte psalmin 85 säkeistä.

Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa,
uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta. (KR 1933)

Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.  Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta. (KR 1992)

Huld und Treue einander treffen, Wahrhaftigkeit und Friede sich küssen; Treue spriesst aus dem Erdland, Warhaftigkeit lugt nieder vom Himmel. (Buber)

Chesed and emes will meet together; tzedek and shalom will kiss each other. Emes shall titzmach  out of ha’aretz; and tzedek shall look down from Shomayim. (OJB)

Loving-commitment and truth shall meet, Righteousness and peace shall kiss. Truth sprouts forth from the earth, and righteousness looks down from heaven. (TS2009)

Ortodoksijuutalainen käännös käyttää keskeisten käsitteiden hepreankielisiä translitteraatioita. Niinpä oli ryhdyttävä selvittämään, mitä tarkoittavat hesed ja emet, tzedek ja shalom.

Hesed käännetään yleensä sanaksi armo. Sen hepreankielinen merkitys on melko erityinen, mikäli googlettamalla löytyneet tulkinnat pitävät paikkansa. Psalmin 85 jae toisessa englanninnoksessa antaa suuntaa: armossa on kyse Jumalan rakastavasta sitoutumisesta luomakuntaansa. Hesed tarkoittaa rakkautta, jolla ei ole syytä; hyvää tahtoa ilman vastalahjan vaatimusta. Luominen on vapaasti itsensä antava rakkauden teko, ja myös uhraus on mahdollista ymmärtää toisen puolesta annettuna, vapaaehtoisena lahjana. Läntisessä kristillisyydessä armo on kietoutunut oikeudelliseen yhteyteen. Armahtaminen on tuomiotta jättämistä silloinkin, kun rikkomuksista on tuomio ansaittu. Hesed ei näytä sisältävän tätä ulottuvuutta ollenkaan. Buber on valinnut sanan Huld, joka merkitsee hyvää tahtoa ja rakastavaa huomaavaisuutta. Se on siis varsin lähellä hepreankielistä merkitystä.

 

Emet viittaa totuuteen. Heprealaisessa hengellisyydessä kielen yksittäisillä kirjaimilla on symbolinen merkitys. Emet päättyy aakkosten viimeiseen tav-kirjaimeen. Se sisältää ajatuksen, että totuus tunnetaan vasta lopussa, kun ajat ovat täyttyneet. Totuudella on siten messiaaninen ulottuvuus.  Buberin käännösratkaisu on mielenkiintoinen. Die Treue sanan nykymerkitys viittaa kuuliaisuuteen ja uskollisuuteen. Totuus ei ole asiaintila, vaan toiminnassa toteutuva, pysyvä yhteys kohteeseen. Tällainen totuuden käsite antaa mahdollisuuden ymmärtää, kuinka Jeesus saattoi sanoa: "Minä olen tie, totuus, ja elämä." Kovin erilainen totuuden heprealainen merkityssisältö näyttää olevan, kun sitä vertaa meidän kreikkalaisperäiseen käsitykseen. Meille totuus on lauseiden yhtäpitävyyttä asiaintilan kanssa. Se oli Pilatuksenkin ymmärrys kun hän kysyi "Mikä on totuus?"

Tzedek ja shalom jääkööt tuonnemmaksi. Psalmin 85 säkeessä on vielä yksi ulottuvuus, jota emme ehkä ole ajatelleet. Erään heprealaisen kommentaarin mukaan ”Totuus versoo maasta” viittaa Messiaan syntymiseen. Se on läheisesti yhteydessä Jesajan ennustukseen: ”Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää. Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki: hänen ilonsa on totella Herraa.”

Psalmin 85 säkeet sisältävät siis profeetallisen välähdyksen inkarnaatiosta, joka ilmaistaan kauniisti rakkauden ja totuuden kohtaamisena puun versossa. Kun vertaan tällaista tulkinnan mahdollisuutta vuoden 1992 suomennokseen, tuntuu että sen sanavalinnat eivät ollenkaan vastaa alkuperäisiä viittaussuhteita. Ehkä laupeus on merkitykseltään lähempänä hesed-sanaa kuin meille juridissävyinen armo. Totuuden muuttaminen uskollisuudeksi on askel kohti hepreankielistä merkitystä, mutta kontekstissaan sana typistyy nykylukijalle suhteen laadun kuvaukseksi. Ajatus totuudesta toimivana subjektina, elävänä versona, jää pimentoon.