Sanojen voimat

Henki on sanan voima ja sanassa on hengen sisältö. Sanoissa on energiaa. Tämän päivän Helsingin Sanomissa on kirjoitus kiroilemisesta. Siinä viitataan kirosanojen voimaan, jota on tutkittu tieteellisestikin. Bowers ja Pleydell-Pearce (2011) julkaisivat kokeellisen tutkimuksen kirosanojen neurofysiologisista korrelaateista. Ihovastemittaus osoitti, että kirosanat aiheuttivat selvemmän reaktion kuin niiden kiertoilmaukset. Stephens, Atkins ja Kingston (2009) tutkivat kiroilun vaikutusta kivun sietoon. Kiroileminen lievitti kipuhavaintoa, nosti sydämen lyöntitiheyttä ja lisäsi kivun ajallista sietämistä enemmän kuin neutraalien sanojen toistaminen. 

Sanoissa on energiaa. Palaan aiheeseen, jota tarkastelin vuoden 2014tammikuun blogiposteissa. Niistä voi syntyä vaikutelma, että voima on kytkeytynyt sanan viittauskohteeseen. Se on kyllä totta, kuten tuonnempana ilmenee. Sanojen voima syntyy kuitenkin yhteydessä, jossa niitä käytetään. Äiti, joka luki Aulikki Oksasen runoa tajuttoman poikansa vierellä, antoi runon sanoille henkensä voiman. Se jäsensi pojan hermoverkoston niin että hän tuli tajuihinsa. Sanat ovat merkityskudelmia, jotka ovat järjestyneet neuroverkoiksi. 

Sanojen kuten kaikkien psyykkisten merkkien rakenne on kaksinainen. Sana viittaa kohteeseensa, mutta se viittaa myös käyttöyhteyteensä. Sanan voima syntyy sanojan yhteydestä kohteeseen. Voima ilmenee sanojen tunnesävyinä. Sananlaskujen kirjassa on paljon säkeitä, jotka tätä korostavat. 

Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan.
Lohduttava puhe antaa elämänrohkeutta, petollinen sana murtaa mielen.
Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä.
Mikä ilo, kun löytyy sattuva vastaus, oikea sana oikeaan aikaan!
Hyvä sana ravitsee puhujansa, mutta pahantekijä janoaa väkivaltaa. 

Kaksi viimeistä ovat erityisen kiinnostavia, sillä ne liittävät sanojen voiman käyttöyhteyteensä. Sanojen voima hyvässä ja pahassa koskee kaikkia merkkejä. Keskisormen näyttäminen voi laukaista liikenneraivon, kulmakarvojen kohottaminen perheriidan. 

YLE:n sivuilla oli 23.11. tiedeuutinen, jossa kerrottiin kosketuksen vaikutuksesta kuukauden ikäisten vauvojen aivoihin. Uutisen lähteenä tutkimus on julkaistu DevelopmentalCognitive Neuroscience- lehdessä. Kun vauvat olivat nukahtaneet imetyksen jälkeen, heidän oikeaa säärtään siveltiin pehmeällä harjalla. Kosketus synnyttää kohtaamisen jäljen – merkin. Jokainen kehonosa on edustettuna aivoissa, ja magneettikuvannuksessa näkyikin oikeaa säärtä vastaavan alueen aktivoituminen.  Uusi havainto oli, että vauvojen aivoissa aktivoitui myös aivosaareke, joka säätelee ihmisen tunnekokemuksia. Tässä on kenties ensimmäinen tutkimus, joka osoittaa merkkien viittaussuhteiden kaksinaisen rakenteen alkuperän. Merkki on kohde- ja suhdeviitteiden ykseys, ja tuo ykseys näyttäytyy jo kuukauden ikäisillä vauvoilla hermoverkon kaksinaisena aktivoitumisena. Kosketus viittaa sääreen. Se on samalla hyvänsävyinen kosketus, joka välittyy toisen aivoalueen kautta.

Merkin perusrakenne säilyy myös sanoissa. Ne vain kuuluvat toiseen merkkijärjestelmään, jonka omaksumme kun opimme puhumaan. Pienillä lapsilla sana on yhtä viittauskohteen kanssa. Äidinkieltään oppiva lapsi ei voi ajatella, että kyse on sopimuksenvaraisista merkeistä. Hän on Aadamin kaltainen antaessaan nimiä välittömän ympäristönsä tapahtumille ja niitä kannatteleville aikuisille. Äiti ja isä ovat aluksi erisnimiä siinä missä oma nimi. Vasta myöhemmin hän ymmärtää että sanat voivat viitata suhteeseen. Silloin hän pystyy myös viittaamaan itseensä sanalla ”minä”.

Sanojen merkitysrakenteeseen kiteytyneet suhdeviitteet säilyvät erityisesti äidinkielen sanoissa. Myöhemmin opittu vieras kieli on tunnesisällöiltään paljon niukempaa. Tämän koin erityisen selvästi opiskellessani psykoterapiaa Lontoossa kolmisenkymmentä vuotta sitten. Vuorovaikutus asiakkaan kanssa tuntui oudolta siksi, että ruumiini ei ollut mukana kannattelemassa sanojen sisältöä. Tunsin olevani puhuva pää. Englanninkieliset sanat kyllä viittasivat kohteisiin, mutta ne oli opittu älyllisen toiminnan avulla. Niinpä sanojen suhdeviitteet olivat jääneet kehittymättä. Sanoistani puuttui henki, joka olisi koskettanut asiakkaani käyttämien sanojen tunnesisältöä.