Kuten kaikki ihmisen toiminta myös psyykkiset toiminnat
ovat kohteellisia. Psyykkiset, sisäiset kohteet rakentuvat merkeistä.
Ulkoisen kohteen sisäinen merkki viittaa kohteeseen suuntautuvan toiminnan
synnyttämään jälkeen. Kohtaamisen jälkenä merkin merkityssisältö muodostuu
kahdenlaisista viittaussuhteista, joita tarkastelin lyhyesti edellisessä
postissa.
Kohdeviitteet sisältävät tiedon kohteesta siinä muodossa,
kuin toiminta on sitä koskettanut. Kant oli oikeassa, kun hän väitti, että emme
milloinkaan tavoita kohdetta sinänsä. Kohde näyttäytyy aina ”für uns” – meille.
Kohteen havainto rajoittuu siihen perspektiiviin, johon kohde toiminnan
välityksellä on asettunut.
Merkkiin taltioituu aina myös suhdeviitteitä kohdeviitteiden
ohella. Suhdeviite kuulostaa oudolta. Siihen sisältyy toiminnassa toteutunut
toimijan ja kohteen välisen yhteyden laatu. Kun pimeässä kolautan sääreni
sohvapöydän kulmaan, tunnistan ja muistan pöydän ja sen sijainnin. Samalla
aistin törmäyksen aiheuttaman kivun. Siinä on kohteen suhdeviite, joka välittyy
aivosaarekkeen kautta osaksi merkin hermoverkkoa. Se ohjaa minua välttämään
jatkossa törmäämästä pöytään.
Kohde- ja suhdeviitteiden ykseytenä psyykkisillä merkeillä
on aina tunnesävy. Tunteet ovat suhdeviitteitä. Aristoteles synnytti
psykologiaan yli 2300 vuotta jatkuneen hankaluuden, kun hän tarkasteli kognitioita
ja emootioita eri teoksissa. Nykyinen aivotutkimus osoittaa, ettei tällaista
jakoa ole olemassa, vaan aistimukset ilmenevät hermoverkkoina. Kognitiivinen
psykologia nojautuu kuitenkin edelleen tukevasti aristoteeliseen jaotteluun.
Kaikella, mitä koemme, on sävynsä. Mikäli se puuttuu, kyse
on häiriöstä. Freud tunnisti ilmiön varhaisissa tapaustutkimuksissaan. Hän
havaitsi, että traumaattisten tapahtumien tietoiset muistot muodostuivat
kohdeviitteistä, joita hän kutsui heikoiksi ideoiksi. Tunnesisällöt,
suhdeviitteet, olivat lohkoutuneet pois potilaan tietoisuuden ulottuvilta. Ne
ilmenivät oireina, joiden yhteys alkuperäisiin kohdeviitteisiin oli mahdollista
palauttaa hypnoottisessa tilassa. Vuodentakaisessa postissa olen käyttänyt esimerkkinä tunteiden lohkoutumisesta Hitchcockin Marnie-elokuvaa, jonka tietoisuudessa vain punainen väri viittasi lapsuuden traumaattisiin kokemuksiin.
Sisäiset kohteet ovat ihmisen mielessä merkkien verkostoina,
merkkikudelmina. Vapaan assosiaation menetelmä, jonka Freud kehitteli
hypnoosista luovuttuaan, on tästä mitä osuvin esimerkki. Psykoanalyysissä
kävijä etenee vapaasti verkostoa pitkin ja sanoittaa etenemistään
analyytikolle. Ennemmin tai myöhemmin verkossa on ohentuma tai peräti repeämä,
johon assosiatiivinen eteneminen pysähtyy. Repeämä viittaa johonkin, johon
analyysissä kävijän tietoinen itsehavainnointi ei yllä. Mitkään
merkitysyhteydet eivät kuitenkaan ole lopullisesti poikki. Palatessaan assosioinnin
avulla repeämän äärelle toisesta näkökulmasta hän voi tunnistaa suhdeviitteitä,
joita tietoisuudelta kätkeytynyt sisäinen kohde säteilee. Tai hän voi nähdä
unen, joiden erikoislaatuiset kohdeviitteet sisältävät voimakkaita ja
toistuvasti samansukuisia tunnesävyjä. Nämä suhdeviitteet toimivat viitteinä
samalla tavalla kuin kohdeviitteetkin. Etenemällä suhdeviitteiden verkostoa silmukka
tietoisuudesta kadonneen kohdeviitteen ympärillä alkaa kiristyä. Ennemmin tai
myöhemmin kaikki tiet vievät Roomaan.
Vapaa assosiaatio on kerrassaan erinomainen menetelmä
ihmisen sisäisen kohteiden maailman tutkimisessa. Freud oli kuitenkin liian
sidoksissa oman aikansa neurologiaan ja psykologiaan, jotta hän olisi kyennyt
kehittämään psyykkisen merkin käsitettä metapsykologisen teoriansa perustaksi.
Melanie Klein ymmärsi paremmin, että hyvät ja pahat sisäiset kohteet
muodostuvat symboleista, joita psykoanalyysissä käyvä lapsi ulkoistaa
leikkitoiminnoissaan. Hänellä vain oli kovin rajoittunut käsitys symbolien
viittaussuhteista, kun hän palautti ne seksuaaliviettien varhaisiin
kehitysmuotoihin ja sadistisiin, kannibalistisiin fantasioihin.
Donald Winnicott on ensimmäinen psykoanalyytikko, joka pyrki
rakentamaan johdonmukaista teoriaa ulkoisen, kohteellisen toiminnan ja sen
synnyttämien psyykkisten merkkien yhteydestä.
