On kulunut yhdeksän vuotta. Peippo palaa uskollisena. Juuri äsken kuulin sen laulavan ikkunan takana. Lunta on nytkin paljon, puolisen metriä. Pälviä ei juuri näy. Lintulaudalta maahan pudonneet siemenet ja maapähkinät kokoavat aamuisin koko joukon ruokailijoita. Peippojen ja tiaisten ohella toissapäivänä kolme mustarastasta nokki pudonneita kauranjyviä. Yhdeksän vuotta sitten kaipasin niiden laulua, johon keväisin olin kaupungissa tottunut. Nyt ne ovat muutaman vuoden ajan pesineet läheisessä koivikossa.
Ruokailupaikalla on viime viikkojen aikana vieraillut närhi, punatulkku, käpytikka, kaksi rusakkoa, orava ja kaurisperhe. Tähän aikaan ravintoa on niukasti saatavilla, ja lintujen talviruokailupaikat houkuttelevat muitakin. Pienessä kaupungissa luonto lomittuu vaivattomasti taajama-asutukseen.
