Pääsiäisyötä edeltävän
suuren lauantain liturgia on minusta yksi ortodoksisen kirkon vaikuttavimmista
palveluksista. Liturgia alkaa ehtoopalveluksella, jossa luetaan 12 Vanhan
Testamentin parimiatekstiä. Tekstit kuvaavat Jumalan pelastustekoja Israelin
kansan historian eri vaiheissa. Ne sisältävät myös Kristuksen kärsimyksen ja
kuolleista herättämisen profetioita.
Tekstit ovat sisällöltään ehtymättömiä ja ne avaavat uudelleen kuunneltuina aina uusia näköaloja. Tänä vuonna ne tiivistyivät mielessäni kuvaan, jossa Jumala vaeltaa kansansa keskellä kaikissa olosuhteissa. Kertomusten historialliset kontekstit synnyttävät ajallisen perspektiivin, johon Jeesuksen syntymä, ristinkuolema ja ylösnousemus ankkuroituvat palveluksen edetessä.
Minua
puhutteli erityisesti Danielin kirjan kuvaus kolmesta pyhästä nuorukaisesta,
jotka heitettiin tuliseen uuniin, kun he kieltäytyivät kumartamaan Babylonian
kuninkaan Nebukadnessarin pystyttämää kultaista patsasta.
Nebukadnessar puhutteli
heitä ja sanoi: »Ettekö te, Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, tosiaankaan tahdo
palvella minun jumaliani ettekä kumartaa kultaista patsasta, jonka olen
pystyttänyt? Jos nyt suostutte heittäytymään maahan ja kumartamaan
teettämääni patsasta heti kun kuulette torven, huilun, sitran, harpun, luutun,
säkkipillin ja koko juhlamusiikin soivan, niin hyvä on. Mutta jos ette kumarra,
teidät heti heitetään tuliseen uuniin. Ja mikä jumala voisi teidät pelastaa
minun käsistäni?»
Sadrak, Mesak ja Abed-Nego
sanoivat kuningas Nebukadnessarille: »Tähän ei meidän tarvitse lainkaan
vastata. Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan meidät tulisesta
uunista, ja hän voi pelastaa meidät myös sinun käsistäsi, kuningas. Ja
vaikka niin ei kävisikään, kuningas, saat olla varma siitä, että sinun
jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt,
me emme kumarra.»
Sadrak, Mesak ja Abed-Nego pysyivät uskollisina Jumalalle ja pelastuivat pätsin
liekeistä veden kautta. Sen sijaan, miehet, jotka olivat vieneet marttyyrinuorukaiset pätsin suulle, kärventyivät kuumuudessa.
Pelastuminen veden kautta on Vanhassa testamentissa toistuva kertomus. Nooa
ja hänen sukunsa pelastuivat vedenpaisumuksesta arkissa, kun kaikki maan päällä elävä tuhoutui. Israelilaiset kulkivat
meren halki paetessaan Egyptin sotajoukkoja, jotka hukkuivat hevosineen ja
vaunuineen meren aaltoihin. Jumala vaeltaa hänelle uskollisten keskellä ja
pelastaa heidät kuolemasta.
Ihmiseksi
synnyttyään Jumala vaeltaa edelleen kansansa keskellä. Kun Jeesus sanoo: ”Missä
kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään”,
hän puhuu Jumalan suulla ja vahvistaa, että Jumala on uskollinen
omiaan kohtaan.
Suuren lauantain liturgianosassa olemme
siirtyneet uuden liiton aikaan. Evankeliumitekstissä Jeesus sanoo: ”Minulle on annettu kaikki
valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja
opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.
Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.»
Vanhan testamentin parimiat asettavat nämä
Jumalan uuden liiton sanat historiallisiin puitteisiin, jotka ulottuvat ajasta
aikaan, maailman loppuun asti, ja pelastuksen tielle lähdetään veden kautta.
