Ortodoksisessa kirkossa helluntaijuhla kestää seitsemän
päivää. Evankeliumiteksteissä luetaan Vuorisaarnaa. Mikä sopiikaan paremmin
juhlaan, jossa Jumala uudistaa Siinain vuoren liiton kirjoittamalla lain käskyt
ihmissydämiin niin kuin Jeremia profetiassaan ennustaa: ”Tämän liiton minä teen
Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: 'Minä panen lakini heidän
sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä.'”
Vuorisaarnassa Jeesus antaa Mooseksen lain määräyksille
tämän uuden tulkintaperustan. Hän näyttää, mitä profeettojen ennustukset sydämeen
kirjoitetuista käskyistä tarkoittavat käytännössä:
”Teille on opetettu tämä isille
annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion.
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut
oikeuden tuomion.
"Teille on opetettu tämä
käsky: 'Älä tee aviorikosta.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo
naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen
hänen kanssaan.
Mooseksen lain käskyt ovat ennallaan, mutta niiden merkitys
muuttuu, kun niistä tulee ihmisen sisäistä elämää suuntaavia periaatteita. Lain
noudattamista ei enää arvioida ulkoisten tekojen kannalta. Jumalan tahdon toteuttaminen
tapahtuu jo ihmisen sisimmässä. Se kuinka hän toimii sisäisten kohteiden kanssa
on Jumalalle yhtä näkyvää kuin ulkoiset teot ihmisille.
Sisäisen ensisijaisuus toistuu Jeesuksen opetuksessa
alituisesti. Fariseukset arvostelivat opetuslapsia siitä, että he asettuivat
aterialle pesemättömin käsin, ja rikkoivat näin perinnäissäännöksiä. Jeesus vastaa, ettei mikään, mikä tulee ulkoa
sisään, saastuta ihmistä. ”Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin
sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat
ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja
herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se, että syö pesemättömin
käsin." Toisessa kohdassa Jeesus vertaa ihmissydäntä astiaan: ”Sinä sokea
fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada ulkopuoleltakaan
puhtaaksi!”
Miten sitten puhdistaa malja sisäpuolelta? Vaikein este on
siinä, että toiminnan kohteellisuudessa sisäiset ja ulkoiset kohteet
kietoutuvat toisiinsa. Langenneen luontomme lakina on, että yritämme saada sisäisten
kohteiden kudelman jonkinlaiseen järjestykseen ulkoisten kohteiden kautta. Mieleeni
palaa taas Pasolinin Teorema-elokuvan sanoma: kun yhteys hengellisesti
ravitsevaan kohteeseen katkeaa, lähdetään yhteyttä etsimään näkyvän maailman
kohteista. Ulkoisten kohteiden ongelma on niiden rajallisuudessa. Ne ovat
vajavaisia, särkyviä, katoavia, eivätkä ne suinkaan aina mukaudu siihen, mitä
sisimmässään toivoo. Ulkoisten kohteiden kantapäillä vaanivat aina pettymykset,
epäoikeudenmukaisuuden kokemukset, kateus, epätoivo ja raivo. Juuri siksi ”sydämestä
lähtevät murhat, aviorikokset, varkaudet ja herjaukset.”
Maljan puhdistaminen ei onnistu omin voimin. Siihen
tarvitaan toinen. Psykoterapiat ovat kehittyneet tämän lainmukaisuuden
vähittäisen ymmärtämisen kautta. Kirkon perinteessä hengelliset ohjaajat ovat
toteuttaneet tätä tehtävää jo lähes kaksituhatta vuotta ennen psykoterapioiden
syntyä. Kummankin tradition lähtökohtana on sisäisen ja ulkoisen välisen
suhteen asettaminen itsehavainnoinnin kohteeksi.
Psykoterapioissa ihmisen sisäisten kohteiden kudelmaa ja sen
heijastumista ulkoisessa toiminnassa tutkitaan sellaisena, kuin se vähitellen
ilmenee terapeuttisen vuorovaikutuksen sisällöissä. Hengellinen ohjaus etenee
myös ohjattavan käsitys- ja sietokyvyn vähittäisen kehityksen puitteissa.
Olennainen ero psykoterapian ja hengellisen ohjauksen välillä on siinä, että
jälkimmäiseen osallistuu Kolmas: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun
nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”
