perjantai 20. toukokuuta 2016

Lain käskyt sydämessä



Ortodoksisessa kirkossa helluntaijuhla kestää seitsemän päivää. Evankeliumiteksteissä luetaan Vuorisaarnaa. Mikä sopiikaan paremmin juhlaan, jossa Jumala uudistaa Siinain vuoren liiton kirjoittamalla lain käskyt ihmissydämiin niin kuin Jeremia profetiassaan ennustaa: ”Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: 'Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä.'”

Vuorisaarnassa Jeesus antaa Mooseksen lain määräyksille tämän uuden tulkintaperustan. Hän näyttää, mitä profeettojen ennustukset sydämeen kirjoitetuista käskyistä tarkoittavat käytännössä:

”Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion.

"Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.

Mooseksen lain käskyt ovat ennallaan, mutta niiden merkitys muuttuu, kun niistä tulee ihmisen sisäistä elämää suuntaavia periaatteita. Lain noudattamista ei enää arvioida ulkoisten tekojen kannalta. Jumalan tahdon toteuttaminen tapahtuu jo ihmisen sisimmässä. Se kuinka hän toimii sisäisten kohteiden kanssa on Jumalalle yhtä näkyvää kuin ulkoiset teot ihmisille.

Sisäisen ensisijaisuus toistuu Jeesuksen opetuksessa alituisesti. Fariseukset arvostelivat opetuslapsia siitä, että he asettuivat aterialle pesemättömin käsin, ja rikkoivat näin perinnäissäännöksiä. Jeesus vastaa, ettei mikään, mikä tulee ulkoa sisään, saastuta ihmistä. ”Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se, että syö pesemättömin käsin." Toisessa kohdassa Jeesus vertaa ihmissydäntä astiaan: ”Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada ulkopuoleltakaan puhtaaksi!”

Miten sitten puhdistaa malja sisäpuolelta? Vaikein este on siinä, että toiminnan kohteellisuudessa sisäiset ja ulkoiset kohteet kietoutuvat toisiinsa. Langenneen luontomme lakina on, että yritämme saada sisäisten kohteiden kudelman jonkinlaiseen järjestykseen ulkoisten kohteiden kautta. Mieleeni palaa taas Pasolinin Teorema-elokuvan sanoma: kun yhteys hengellisesti ravitsevaan kohteeseen katkeaa, lähdetään yhteyttä etsimään näkyvän maailman kohteista. Ulkoisten kohteiden ongelma on niiden rajallisuudessa. Ne ovat vajavaisia, särkyviä, katoavia, eivätkä ne suinkaan aina mukaudu siihen, mitä sisimmässään toivoo. Ulkoisten kohteiden kantapäillä vaanivat aina pettymykset, epäoikeudenmukaisuuden kokemukset, kateus, epätoivo ja raivo. Juuri siksi ”sydämestä lähtevät murhat, aviorikokset, varkaudet ja herjaukset.”

Maljan puhdistaminen ei onnistu omin voimin. Siihen tarvitaan toinen. Psykoterapiat ovat kehittyneet tämän lainmukaisuuden vähittäisen ymmärtämisen kautta. Kirkon perinteessä hengelliset ohjaajat ovat toteuttaneet tätä tehtävää jo lähes kaksituhatta vuotta ennen psykoterapioiden syntyä. Kummankin tradition lähtökohtana on sisäisen ja ulkoisen välisen suhteen asettaminen itsehavainnoinnin kohteeksi.

Psykoterapioissa ihmisen sisäisten kohteiden kudelmaa ja sen heijastumista ulkoisessa toiminnassa tutkitaan sellaisena, kuin se vähitellen ilmenee terapeuttisen vuorovaikutuksen sisällöissä. Hengellinen ohjaus etenee myös ohjattavan käsitys- ja sietokyvyn vähittäisen kehityksen puitteissa. Olennainen ero psykoterapian ja hengellisen ohjauksen välillä on siinä, että jälkimmäiseen osallistuu Kolmas: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”